Pistän tämän nyt tännekin puolelle, kun juttu liittyy pikemminkin juuri tämän (viime aikoina varsin hiljaisen) blogin teemaan. Tämän sivun harvat lukijat lukevat ehkä tuota toistakin, mutta olkoon molemmissa. Perhos-blogiin olikin joku maahanmuuttokriitikko tiensä jo löytänyt tämän jutun perässä.
Ainejärjestölehti Kajahduksen numerossa 04/2010 julkaistu arvostelu Jyri ja Jera Hännisen kirjasta Tuhansien aatteiden maa:
"Tuhansien viharikosten maa
Suunnittelin tekeväni gradun suomalaisesta [kriittisestä] maahanmuuttokeskustelusta ja bongasin WSOY:ltä aiheeseen liittyvän, Jyri ja Jera Hännisen uuden kirjan Tuhansien aatteiden maa. Koska kahdeksannen vuoden opiskelijankin taloustilanne on aika tiukka, päätin kysäistä, haluaisiko kustannusjätti tukea köyhää gradunkirjoittajaa yhden kirjan verran. Kyllä halusi, ja vaikka graduaihe on jo moneen kertaan vaihtunut, kirjan teema kiinnostaa edelleen. Varsin herkulliseksi Hännisten pamfletti osoittautuikin.
Tuhansien aatteiden maa ottaa osaa Suomessa kiivaana käytävään aatekeskusteluun, josta hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita Perussuomalaisten alati kasvava kannatus tai kohua nostattanut Ylen Homoilta. Yksi kirjan keskeisistä kysymyksistä on, mitä ääriajattelu (Suomessa) on ja kuka sen ylipäänsä voi määritellä. Hännisten rajauksen mukaan ääriajattelu on äärimmäistä suhteessa keskitiehen, yleiseen mielipiteeseen ja yhteisiin arvoihin - yleisestä mielipiteestä poikkeaminen ja marginaaliajattelu eivät kuitenkaan automaattisesti tee kenestäkään fundamentalistia. Tasa-arvon puolestapuhujia, vihreän aatteen kannattajia, homoseksuaalien oikeuksien puolustajia ja orjuuden vastustajia on kaikkia aikanaan pidetty vaarallisina ääriajattelijoina. Tämä mielessä pitäen kirjassa on esitelty vain sellaisia Suomessa suosiota saavuttaneita ideologioita, jotka suuntautuvat selvästi jotain ihmisryhmää vastaan tai jotka valtaan päästyään aiheuttaisivat moraalin tai demokratian rapautumista.
Kirjan keskiössä ovat äärioikeistolaiset maahanmuuttokriitikot, mutta osansa saavat myös “kristilliset ääriryhmät, kommunistit, ekofasistit, anarkistit, asehullut ja markkinafundamentalistit”; sellaiset ryhmät, joiden piirissä ääriajattelijoita varmasti on. Kaiken pahan perustaksi mainitaan juuri markkinauskovaisuus ja sen lietsoma ahneuden kulttuuri, jota ei kirjassa kuitenkaan tarkemmin käsitellä, koska aiheella kirjoittajien mukaan on pätevämpiäkin tuntijoita.
Keskeiseksi teemaksi nouseva maahanmuuttokriittisyys on tekijöiden mukaan oiva esimerkki marginaalista valta-aatteeksi nousseesta ääriajattelun muodosta. Usein heppoisiin stereotypioihin pohjautuva kritiikki sai alkunsa nettikeskusteluissa ja leimahti lopulta poliittisten puolueiden väliseksi jatkuvaksi kiistaksi ja äänten kalastelun välineeksi - asenteiden muuttuessa koko ajan kriittisemmiksi. Kirjasta käy myös ilmi, miten samankaltaisesti puoluelinjat rakentuvat suhteessa äärikysymyksiin - vastakkainasettelun osapuolet ovat samat puhuttiin sitten maahanmuutosta tai aselaeista.
Yksi kirjan oivalluksista onkin, miten silmiinpistävän samanlaista ääriryhmien ajattelu on silloinkin, kun niiden tavoitteet ovat täysin päinvastaisia. Tämä osaltaan vaikeuttaa rakentavan keskustelun ja konsensuksen syntymistä: ääriajattelijat eivät juuri perustele näkemyksiään tieteellisillä tai muuten todistusvoimaisilla argumenteilla vaan heillä on varma tieto. Keskustelu “juuttuu juoksuhautoihin” ja dialogin sijaan kuullaan kahta itsevarmaa monologia.
Jurot suomalaiset ovat hyvää maaperää kiihkoilulle ja äärimmäisille ideologioille. Kirjoittajat muistuttavat, miten täällä on oltu tarpeen tullen valmiita tappamaan vaikka oma veli, jos aatteen palo on tarpeeksi vahva. Tähän vuodenaikaan on jotenkin helppo ymmärtää, että suomalaisille kelpaa mikä tahansa mihin uskoa. Usein ääriasetelman vastakkaisilla reunoilla eivät kuitenkaan seiso me ja muut vaan muut ja muut. Homoseksuaalit vastustavat maahan tulevia islamisteja koska nämä eivät hyväksy homoja. Skinit tappavat neekereitä ja rättipäät hinttareita. Vihamielisyys leviää kuitenkin myös suuressa yleisössä vaikka matka nettikirjoittelusta väkivaltaan on Suomessa onneksi vielä pitkä.
Hännisten ajatukset on helppo allekirjoittaa - ainakin kun on itse samaa mieltä. Heidän suhtautumisensa ei ole täysin neutraali vaan esimerkiksi luterilainen kirkko saa kritiikkiä osakseen vaikkei sitä leimatakaan ääriliikkeeksi. Toisaalta, ei tällaista kirjaa voisi kirjoittaa ottamatta omaa paikkaa ja kantaa. Kirjoittajat ovat tehneet taustatyönsä, haastatelleet niitä jotka haastatteluihin ovat suostuneet ja kaivaneet esiin vakuuttavan määrän maan alla toimivia, häiriintynyttä agendaa noudattavia kansanliikkeitä.
Toisaalta, jos en itse kuuluisi suvaitsevaistoon, en välttämättä uskoisi näistä todisteluista sanaakaan. Mikä paremmin alleviivaisi kirjan ideaa, että useimmissa aatteissa on sama palo ja keskustelun sijaan jokainen tahtoo kuulla oman äänensä korkeimpana. Vaikka monet äärimmäiset ideologiat ovat varsin suorasukaisia ja usein tuulesta temmattuja, yllättävän moni niiden johtohahmoista on väitellyt tohtoriksi. Sellaisen sanaa voi olla vielä vaikeampi kyseenalaistaa kuin kansankielellä saarnaavan Soinin - joka useimpiin esiteltyihin hahmoihin verrattuna vaikuttaa aika velikullalta. Mietityttää, eikö akateemisella yhteisöllä ole mitään vastuuta siitä, mitä sen mandaatilla julistetaan.
Ehkä sellainen vastuu pitäisi jonkun ottaa kantaakseen. Ensimmäiseksi voi vaikka lukea Hännisten kirjan. Valtsikassa, jossa asioista on aina oltava jotain mieltä - mieluiten oikeaa - olisi hyvä miettiä tarkkaan, mille mielipiteensä perustaa. Tai sitten voi ottaa vaarin, miten isoa mediakonsernia voi riistää opiskelijan edun nimissä."
Thursday 23 December 2010
Wednesday 24 November 2010
pakolaisavun mediaseuranta 8.11.2010
Helsingin Sanomat
Keskustan Saarikko ehdottaa Suomeen imaamikoulutusta
Aamulehti
Thors ei kannata kansalaisuuskoetta
Koraanikouluun keskustan malliin
Suomen Kuvalehti
Hei taas joku puhuu maahanmuutosta
Näin yrityspomot kehittäisivät Suomea: Palkansaajien verotus alas, lisää
työvoimaa ulkomailta
Kansan Uutiset
Gatajevien piina jatkuu
Vihreä lanka
Anni Sinnemäki povaa ja toivoo maahanmuutosta kuumaa vaaliteemaa
Uusi Suomi
Näinkö maahanmuuttajat pois sossusta? – ”Suomi osattava”
Tuhannet paenneet Burmasta vaalien jälkeen
Svenska Yle
Malmömisstänkt har finländskt påbrå
Pakolainen-lehti 3/2010
Nansen Refugee Award Alixandra Fazzinalle
Puolueiden maahanmuuttokannat vertailussa Inhimillisyys vastaan ”vetovoimatekijät ”
Amnesty International
The Invisibles
ECRE
Weekly Bulletin
UNHCR
Hundreds of Benin flood victims find shelter in UNHCR tents
Keskustan Saarikko ehdottaa Suomeen imaamikoulutusta
Aamulehti
Thors ei kannata kansalaisuuskoetta
Koraanikouluun keskustan malliin
Suomen Kuvalehti
Hei taas joku puhuu maahanmuutosta
Näin yrityspomot kehittäisivät Suomea: Palkansaajien verotus alas, lisää
työvoimaa ulkomailta
Kansan Uutiset
Gatajevien piina jatkuu
Vihreä lanka
Anni Sinnemäki povaa ja toivoo maahanmuutosta kuumaa vaaliteemaa
Uusi Suomi
Näinkö maahanmuuttajat pois sossusta? – ”Suomi osattava”
Tuhannet paenneet Burmasta vaalien jälkeen
Svenska Yle
Malmömisstänkt har finländskt påbrå
Pakolainen-lehti 3/2010
Nansen Refugee Award Alixandra Fazzinalle
Puolueiden maahanmuuttokannat vertailussa Inhimillisyys vastaan ”vetovoimatekijät ”
Amnesty International
The Invisibles
ECRE
Weekly Bulletin
UNHCR
Hundreds of Benin flood victims find shelter in UNHCR tents
arkistoista
PN näpäytti Tanskaa raskaana olevien karkoituksista
hs.fi 4.11.2010
Aamulehti: Halla-aho kerännyt runsaassa viikossa yli 20 000 vaalirahaa
hs.fi 5.11.2010
Markkinahäirikkö
hs.fi 6.11.2010
Kahdelle miehelle vankeutta isossa heroiinijutussa
Vihreät haluavat konkretiaa maahanmuuttokeskusteluun
Yle: Perussuomalaisten kannattajat epävarmoja äänestämisestään
hs.fi 8.11.2010
Autettavien ihmiskaupan uhrien määrä kaksinkertaistui
hs.fi 9.11.2010
Tanskan vasemmistopuolue vaatii maahanmuuttajille uutisia arabiaksi
hs.fi 10.11.2010
Poliittinen kulttuuri suosii perussuomalaisia
hs.fi 15.11.2010
Vaaliehdokkaana olevan komisarion romanilausunto "sisäiseen keskusteluun"
hs.fi 16.11.2010
"Laiskottelua vastaan"
hs.fi 20.11.2010
Rasismia ja suvaitsevattomuutta vastaan toimittava nyt
ts.fi 23.11.2010
Tanskassa puhutaan mehusta ja kakusta enemmän kuin Afganistanista
hs.fi 23.11.2010
Soinin ryhmätoverin natsihuutelut häiritsivät EU-parlamenttia
Ex-kuntapoliitikko kiisti syytteet Thorsin Facebook-uhkailusta
hs.fi 24.11.2010
hs.fi 4.11.2010
Aamulehti: Halla-aho kerännyt runsaassa viikossa yli 20 000 vaalirahaa
hs.fi 5.11.2010
Markkinahäirikkö
hs.fi 6.11.2010
Kahdelle miehelle vankeutta isossa heroiinijutussa
Vihreät haluavat konkretiaa maahanmuuttokeskusteluun
Yle: Perussuomalaisten kannattajat epävarmoja äänestämisestään
hs.fi 8.11.2010
Autettavien ihmiskaupan uhrien määrä kaksinkertaistui
hs.fi 9.11.2010
Tanskan vasemmistopuolue vaatii maahanmuuttajille uutisia arabiaksi
hs.fi 10.11.2010
Poliittinen kulttuuri suosii perussuomalaisia
hs.fi 15.11.2010
Vaaliehdokkaana olevan komisarion romanilausunto "sisäiseen keskusteluun"
hs.fi 16.11.2010
"Laiskottelua vastaan"
hs.fi 20.11.2010
Rasismia ja suvaitsevattomuutta vastaan toimittava nyt
ts.fi 23.11.2010
Tanskassa puhutaan mehusta ja kakusta enemmän kuin Afganistanista
hs.fi 23.11.2010
Soinin ryhmätoverin natsihuutelut häiritsivät EU-parlamenttia
Ex-kuntapoliitikko kiisti syytteet Thorsin Facebook-uhkailusta
hs.fi 24.11.2010
Monday 8 November 2010
pikamietteet
Olen ollut vähän laiska tän blogin ja erityisesta gradun suhteen. Päivät menee uudessa työssä, agendalla on mm. inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmän lakkauttaminen, työperäinen maahanmuutto ja ihmiskauppa. Aihe siis pyörii mielessä entistä vinhemmin, siksi energiaa ei ehkä riitäkään samalla tavalla tälle maahanmuuttajapuheelle juuri nyt.
Opin myös, että Suomen Pakolaisavulla on oma mediaseuranta, johon kootaan tosi kattavasti aiheeseen liittyviä juttuja - eikä itse tarvi nähdä paljon mitään vaivaa. Postituslistalle voi liittyä lähettämällä viestin osoitteeseen matti.forsberg(at)pakolaisapu.fi (otsikoksi mediaseuranta).
Ja senkin opin, että Maahanmuuttovirastolla on oma maahanmuuttokirjasto. En ole vielä ehtinyt paikan päälle, mutta se on auki muistaakseni ti - to klo 12 - 15. Lisää tietoa löytyy viraston sivuilta.
Opin myös, että Suomen Pakolaisavulla on oma mediaseuranta, johon kootaan tosi kattavasti aiheeseen liittyviä juttuja - eikä itse tarvi nähdä paljon mitään vaivaa. Postituslistalle voi liittyä lähettämällä viestin osoitteeseen matti.forsberg(at)pakolaisapu.fi (otsikoksi mediaseuranta).
Ja senkin opin, että Maahanmuuttovirastolla on oma maahanmuuttokirjasto. En ole vielä ehtinyt paikan päälle, mutta se on auki muistaakseni ti - to klo 12 - 15. Lisää tietoa löytyy viraston sivuilta.
Wednesday 3 November 2010
Tuesday 2 November 2010
tänään, eilen ja joskus
Kuuluuko Suomi kaikille?
Jouko Piho - uusisuomi.fi 30.10.2010
Skinijoukko häiriköi Turun yössä
hs.fi 1.11.2010
SAK vaatii järjestöille kanneoikeutta ulkomaalaistyöntekijöiden puolesta
Ranska tarjoaa turvapaikan 150:lle Irakin kristitylle
hs.fi 2.11.2010
Jouko Piho - uusisuomi.fi 30.10.2010
Skinijoukko häiriköi Turun yössä
hs.fi 1.11.2010
SAK vaatii järjestöille kanneoikeutta ulkomaalaistyöntekijöiden puolesta
Ranska tarjoaa turvapaikan 150:lle Irakin kristitylle
hs.fi 2.11.2010
Saturday 30 October 2010
29. & 30.10.2010
Friday 29 October 2010
Thursday 28 October 2010
Wednesday 27 October 2010
Sunday 24 October 2010
loppuviikko
En ole ehtinyt päivittää maahanmuuttouutisia, hyvä jos lukea niitä. Kolme loppuviikon päivää meni kollegojen kanssa sosiaalipolitiikan päivillä, kaksi edellistä niistä toipuessa. Alkuviikosta olin vielä yhdessä muuttotutkimus-seminaarissa, tällä viikolla on siis imetty vaikutteita jostain ihan muualta kuin roskalehtien sivuilta. Graduun tuli yksi ajatuskipinä ja sosiaalipolitiikan päivilläkin koin paria valaistumisen hetkeä. Kai tässä oikealla tiellä ollaan.
Muutamia otsikoita kuitenkin viime päiviltä:
Kerjäämistä ei kielletä, mutta aggressiivisuuteen aiotaan puuttua
Paatero elättelee vielä toiveita kerjäämiskiellosta
20.10.2010
Kahta maahanmuuttajaa ammuttiin taas Malmössä
21.10.2010
Yle: Perussuomalaiset kirimässä keskustan kiinni
Perussuomalaisten menestys hämmästyttää tutkijaa
Rasismista syytetty Mel Gibson sai potkut komedialeffan jatko-osasta
Vähemmistövaltuutettu haluaa kokeilla nimetöntä työnhakua
22.10.2010
Malmössä ehkä uusi ampumistapaus
"Tuoksuista"
23.10.2010
Soini menisi Sdp:n kanssa hallitukseen
24.10.2010
Muutamia otsikoita kuitenkin viime päiviltä:
Kerjäämistä ei kielletä, mutta aggressiivisuuteen aiotaan puuttua
Paatero elättelee vielä toiveita kerjäämiskiellosta
20.10.2010
Kahta maahanmuuttajaa ammuttiin taas Malmössä
21.10.2010
Yle: Perussuomalaiset kirimässä keskustan kiinni
Perussuomalaisten menestys hämmästyttää tutkijaa
Rasismista syytetty Mel Gibson sai potkut komedialeffan jatko-osasta
Vähemmistövaltuutettu haluaa kokeilla nimetöntä työnhakua
22.10.2010
Malmössä ehkä uusi ampumistapaus
"Tuoksuista"
23.10.2010
Soini menisi Sdp:n kanssa hallitukseen
24.10.2010
Wednesday 20 October 2010
Monday 18 October 2010
Sunday 17 October 2010
Saturday 16 October 2010
Friday 15 October 2010
Thursday 14 October 2010
turhautuminen
Huh. Tuntuu vaihteeksi siltä, ettei gradusta tule mitään. Pohdin maahanmuuttoa päivät pitkät ja joskus öisinkin, mutten tunnu saavan otetta mistään kunnollisesta kysymyksestä tai aiheesta. Joka kerta kun muka keksin jotain, joku tulee ja lyttää sen. Tällainen vaihe tulee varmaan jokaiselle graduntekijälle, mutta pelkään, että minulle se jää päälle. Suhtaudun graduun aika kunnianhimoisesti ja siksi haluaisin keksiä jonkun timanttisen aiheen ja kirjoittaa siitä aiheesta vielä jotain timanttiakin kovempaa. Olen myös valitettavasti luonteeltani vähän vetelehtijä, jolle liika epämääräisyys ei tee hyvää. Tarvitsisin jotain konkreettista, mihin tarttua ja mielellään vielä jonkun vähän piiskaamaan.
Tänään kävin tapaamassa graduohjaajaani, joka on vähän pelottava mutta samalla ihanan kannustava. Viimeksi hän vinkkasi minulle yhdestä aiheesta, joka vaikutti kiinnostavalta. Mietin kyllä kotona, onko tämä nyt ihan sitä mitä haluan, mutta koska tutkimussuunnitelman dl. painoi päälle, jotain oli pakko kirjoittaa. Sain niskaani pelkkää ryöpytystä ja tänään ohjaajanikin jo vähän toppuutteli. Ja tajusin taas kirkkaasti, että on ihan turhaa yrittää kirjoittaa jotain, jolle sydämeni ei pala täysillä.
Saattaa kuulostaa, että otan gradun ihan kamalan vakavasti ja se voi olla jonkun mielestä hyvinkin naurettavaa. Sehän on vain gradu, kaikki muutkin sen ovat saaneet tehdyksi eikä sillä oikeassa elämässä kuitenkaan mitään merkitystä ole. No, siinä on osa totuudesta. Toinen puoli on se, että minä todellakin otan gradun ihan kamalan vakavasti. En millään jaksaisi kirjoittaa sitä, jos en ottaisi. Jos se kerran on pakko vääntää, niin tehdään sitten kunnolla. Sitä paitsi voin ihan rehellisesti sanoa, että haaveilen myös jatko-opinnoista ja niitä ajatellen gradun olisi syytä olla edes kohtalainen, mitä parempi sen parempi. Kaikki tämä ei varsinaisesti helpota toimeen tarttumista.
Ohjaajani onneksi kannustaa minua kurkottelemaan kuuhun. Hän on moneen kertaan huomauttanut, että tieteellinen ja teoreettinen gradu on vaikeampi tehdä kuin sosiaalipoliitikoille tyypillisemmät, empiirisemmät (haastattelu-, survey- yms.) gradut. Tänään kerroin hänelle hoiva- ja filippiinatutkijataustastani, ja hetken hän mietti, pitäisikö minun sittenkin jatkaa sillä linjalla. Sitten hän sanoi: "Tee vaan teoriagradu! Tyttöjä rohkaistaan sellaiseen ihan liian vähän. Ainoastaan pojille ehdotellaan tieteellistä uraa ja tyttöjä neuvotaan aina tutkimaan jotain pehmeitä hoiva-aiheita." Hän käski minun ihan ensiksi miettiä, haluanko mieluummin tutkijaksi vai tekijäksi - kumpaa tavoittelen työlläni. Kiinnostaako minua kirjoittaminen, lukeminen, teorioiden pyöritteleminen ja ongelmien ratkominen. Vai ehkä raha... Minun ei ole yhtään vaikea valita. Mikä muu minua kiinnostaisi kuin lukeminen, kirjoittaminen ja märehtiminen? Parasta oli, että uskalsin sanoa sen ääneen. Ja että se opettaja selvästi uskoi, että voisin pärjätäkin siinä.
Olen loppupäivän vähän mököttänyt kun graduprojekti tuntuu polkevan paikallaan. Ja miettinyt taas, miten vaivalloista on olla rehellinen itselleen - ja miten noloa toisaalta on yrittää olla yhtään mitään muuta kuin sitä mitä on. Onneksi uusia inspiraation lähteitä on luvassa varmaan ihan piankin. Siihen asti voin keskittyä vaikka kirjoittamaan ja lukemaan - ja tarvittaessa ihan vähän ränttäämään maahanmuutosta.
Tänään kävin tapaamassa graduohjaajaani, joka on vähän pelottava mutta samalla ihanan kannustava. Viimeksi hän vinkkasi minulle yhdestä aiheesta, joka vaikutti kiinnostavalta. Mietin kyllä kotona, onko tämä nyt ihan sitä mitä haluan, mutta koska tutkimussuunnitelman dl. painoi päälle, jotain oli pakko kirjoittaa. Sain niskaani pelkkää ryöpytystä ja tänään ohjaajanikin jo vähän toppuutteli. Ja tajusin taas kirkkaasti, että on ihan turhaa yrittää kirjoittaa jotain, jolle sydämeni ei pala täysillä.
Saattaa kuulostaa, että otan gradun ihan kamalan vakavasti ja se voi olla jonkun mielestä hyvinkin naurettavaa. Sehän on vain gradu, kaikki muutkin sen ovat saaneet tehdyksi eikä sillä oikeassa elämässä kuitenkaan mitään merkitystä ole. No, siinä on osa totuudesta. Toinen puoli on se, että minä todellakin otan gradun ihan kamalan vakavasti. En millään jaksaisi kirjoittaa sitä, jos en ottaisi. Jos se kerran on pakko vääntää, niin tehdään sitten kunnolla. Sitä paitsi voin ihan rehellisesti sanoa, että haaveilen myös jatko-opinnoista ja niitä ajatellen gradun olisi syytä olla edes kohtalainen, mitä parempi sen parempi. Kaikki tämä ei varsinaisesti helpota toimeen tarttumista.
Ohjaajani onneksi kannustaa minua kurkottelemaan kuuhun. Hän on moneen kertaan huomauttanut, että tieteellinen ja teoreettinen gradu on vaikeampi tehdä kuin sosiaalipoliitikoille tyypillisemmät, empiirisemmät (haastattelu-, survey- yms.) gradut. Tänään kerroin hänelle hoiva- ja filippiinatutkijataustastani, ja hetken hän mietti, pitäisikö minun sittenkin jatkaa sillä linjalla. Sitten hän sanoi: "Tee vaan teoriagradu! Tyttöjä rohkaistaan sellaiseen ihan liian vähän. Ainoastaan pojille ehdotellaan tieteellistä uraa ja tyttöjä neuvotaan aina tutkimaan jotain pehmeitä hoiva-aiheita." Hän käski minun ihan ensiksi miettiä, haluanko mieluummin tutkijaksi vai tekijäksi - kumpaa tavoittelen työlläni. Kiinnostaako minua kirjoittaminen, lukeminen, teorioiden pyöritteleminen ja ongelmien ratkominen. Vai ehkä raha... Minun ei ole yhtään vaikea valita. Mikä muu minua kiinnostaisi kuin lukeminen, kirjoittaminen ja märehtiminen? Parasta oli, että uskalsin sanoa sen ääneen. Ja että se opettaja selvästi uskoi, että voisin pärjätäkin siinä.
Olen loppupäivän vähän mököttänyt kun graduprojekti tuntuu polkevan paikallaan. Ja miettinyt taas, miten vaivalloista on olla rehellinen itselleen - ja miten noloa toisaalta on yrittää olla yhtään mitään muuta kuin sitä mitä on. Onneksi uusia inspiraation lähteitä on luvassa varmaan ihan piankin. Siihen asti voin keskittyä vaikka kirjoittamaan ja lukemaan - ja tarvittaessa ihan vähän ränttäämään maahanmuutosta.
Wednesday 13 October 2010
Tuesday 12 October 2010
Monday 11 October 2010
kallonmittaajia jne.
Mietin toistuvasti, miksi oikeastaan olen kiinnostunut maahanmuuttoasioista niin paljon. Pelkään sitä päivää - joka väistämättä tulee - kun joku toinen keksii kysyä sitä minulta. Yritän kirjoittaa aiheesta jotain tuonnemmin, mutta huomasin vasta, että olen tainnut olla tällä tiellä kauemmin kuin aavistelinkaan.
Löysin viikonloppuna kirjahyllyjä järjestellessäni pari vähän yllättävääkin aiheeseen liittyvää kirjaa. Toinen oli Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon Kallonmittaajia ja skinejä, toinen Tapio Tammisen Pahan viehätys - Natsismin ja terrorismin lähteillä. Jälkimmäinen on julkaistu 2004, ensin mainittu vuotta myöhemmin. Siellä ne odottivat minua, omassa kirjahyllyssäni. Nyt ne nököttävät ikkunalaudalla gradukirjapinossa, joka on aiheidensa puolesta vähän ahdistavankin näköinen.
Tänään kokoelmani lisääntyi taas yhdellä kirjalla. WSOY julkaisi vastikään Jera ja Jyri Hännisen kirjan Tuhansien aatteiden maa - Ääriajattelua nyky-Suomessa, josta sain arvostelukappaleen kun mediatalo halusi tukea köyhää graduntekijää. Kiitollisena luin jo ensimmäiset 50 sivua ja aika diippiä tavaraa siihenkin mahtui. Menetän todennäköisesti yöuneni lopullisesti, kun olen kahlannut koko tuon pinon läpi...
Löysin viikonloppuna kirjahyllyjä järjestellessäni pari vähän yllättävääkin aiheeseen liittyvää kirjaa. Toinen oli Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon Kallonmittaajia ja skinejä, toinen Tapio Tammisen Pahan viehätys - Natsismin ja terrorismin lähteillä. Jälkimmäinen on julkaistu 2004, ensin mainittu vuotta myöhemmin. Siellä ne odottivat minua, omassa kirjahyllyssäni. Nyt ne nököttävät ikkunalaudalla gradukirjapinossa, joka on aiheidensa puolesta vähän ahdistavankin näköinen.
Tänään kokoelmani lisääntyi taas yhdellä kirjalla. WSOY julkaisi vastikään Jera ja Jyri Hännisen kirjan Tuhansien aatteiden maa - Ääriajattelua nyky-Suomessa, josta sain arvostelukappaleen kun mediatalo halusi tukea köyhää graduntekijää. Kiitollisena luin jo ensimmäiset 50 sivua ja aika diippiä tavaraa siihenkin mahtui. Menetän todennäköisesti yöuneni lopullisesti, kun olen kahlannut koko tuon pinon läpi...
nimenmuutos
Muutin nimen vastaamaan vähän paremmin blogin sisältöä. Jos keksin jotain nasevampaa, voi olla että muutan uudelleen. Osoitekin saattaa muuttua, jahka ehdin järjestää.
Sunday 10 October 2010
Saturday 9 October 2010
Friday 8 October 2010
Thursday 7 October 2010
seminaaripäivä
Gradua tehdessä pitäisi kai sekä rakastaa omaa aihettaan, että olla varma siitä. Samalla ei kuitenkaan saisi olla liian kiintynyt eikä liian kunnianhimoinen.
Tänään sain esitellä tutkimussuunnitelmani seminaarille - tai pikemminkin puolustaa sitä. Ennen tapaamista olin aika huoleton: tiedän suurin piirtein vahvuuteni ja heikkouteni liittyen niin osaamiseeni kuin graduaiheeseenkin. Vaihdoin vasta aihettani ja kirjoitin tutkimussuunnitelman muutamassa hassussa päivässä; sehän on vasta ensimmäinen osa ja versio tekstistä, jota tulen hiomaan vielä kuukausikaupalla. Tutkimusseminaari järjestetään juuri siksi, että omaan työhönsä voisi saada kommentteja niiltä, jotka lukevat tekstiä tuorein silmin ja eri näkökohdista kuin minä. Ja loppujen lopuksihan gradukin on vain opinnäytetyö.
Selvä. Yritin pitää mielessä kaiken tämän, olla luottavainen ja samalla avoin ehdotuksille. Seminaariryhmässäni on terävää porukkaa ja koska tiedän, että kaikilla on maahanmuutosta aina mielipide, arvasin että keskustelu voisi olla kiivastakin.
Kommentit olivat rakentavia, teräviä ja sellaisia, joissa riittää pureskeltavaa moneksi illaksi. Sain monta kannustavaa sanaa ja hyvää ehdotusta. Ja silti tunsin itseni sen puolentoista tunnin jälkeen kuin uitetuksi ja vähän ravistelluksi koiraksi. Istuin paikallani suu tiukaksi viivaksi puristuneena ja kaikki lihakset jännittyneinä. Haaveilin raivokkaasta juoksulenkistä, lasillisesta (pullollisesta) viiniä tai siitä, että joku vähän paijaisi ja sanoisi, että ihan hyvä siitä tulee.
Maahanmuutto on sellainen aihe, josta kaikilla on mielipide. Monesti intohimoinen mielipide. Itse en tee mitään poikkeusta. Vaikka tiedän, että mielipiteitä on monenlaisia ja niitä voi perustella monenlaisilla syillä, tässä asiassa minun on joskus hankalaa ottaa huomioon niitä mielipiteitä, jotka eroavat omastani - tai ovat vääriä. Omaan aiheeseensa fakkiutuu helposti ja omassa työssään on vaikeaa nähdä puutteita tai vahvuuksia, mitään painotuksia. Juuri siksi saavillinen kylmää vettä niskaan tekee silloin tällöin ihan hyvää. Paineessa ne timantitkin hioutuvat.
Sanojen kanssa on kenties vielä vaikeampaa kuin tutkimuskohteen kanssa, niistä on vielä vaikeampi tinkiä. Olen aina ajatellut, että minulla on puolellani ainakin se etu, että osaan kirjoittaa. Esseet eivät tuota minulle erityisiä ongelmia, viittaussääntöjen ja kieliopin miettiminen ei vie minulta kohtuuttomasti aikaa ja lauseeni ovat lennokkaita. Vaikka hämärästi ymmärrän, että minun tapani sanoa ei aina ole (ainoa) oikea eikä ehkä paraskaan, on kiusallista, kun joku tarttuu siihen. Kun rakastaa sanojaan liikaa, niitä on kamalan vaikeaa muuttaa ja niistä on vaikeaa luopua. Olen opetellut tätäkin, mutta tieteellisen tekstin kirjoittaminen on silti aika erilaista kuin blogirunoilu. Siinä kirvestä ja hiekkapaperia pitää uskaltaa käyttää paljon kovemmalla kädellä kuin hölynpölyä kirjoitettaessa.
Aiheeni on sellainen, että joudun puolustamaan sitä ja itseäni melkein joka kerta, kun asia tulee puheeksi. Eilen ajauduin kolmesti maahanmuuttokeskusteluun: ensin työkavereideni kanssa, joiden mielestä maahanmuuton ongelmat voi tiivistää lauseeseen "somalit ovat itsekkäitä paskoja"; sitten äitini kanssa, joka kertoi naapuruston suloisista burmalaislapsista ja viimeksi opiskelukaverini kanssa, joka suurin piirtein sekä jakaa että ymmärtää mielipiteeni maahanmuutosta. Joka kerta yllyin paasaamaan niin kovaa, etten meinannut muistaa vetää henkeä. Yhtä rankkaa oli tänään, kun tuntui etten enää uskalla vilkaistakaan ketään seminaarilaistani päinkään, ettei kukaan enää sanoisi mitään. Että saisin edes hetken hengähtää!
Sain purnata muutaman minuutin yhdelle opiskelukaverille, kävin lounaalla ja enkä avannut Halla-aho-kirjaani, jonka otin matkalukemiseksi, kiertelin hetken urheilukauppoja ja juttelin tummaihoisen pojan kanssa, jonka mielestä näytin vaaleine hiuksineni ja sinisine silmineni täysin erilaiselta kuin kukaan suomalainen tyttö. En antanut puhelinnumeroani mutta hymyilin leveästi. Sitten tuntui jo siltä, että jaksan tulla kirjastolle ja kirjoittaa taas muutaman sanan maahanmuutosta.
Joku "neutraalimpi" aihe olisi varmasti helpompi, mutta minkäs teet. Minähän olen kunnianhimoinen. Minä aion saada tämän onnistumaan. Ettäs tiedätte.
Tänään sain esitellä tutkimussuunnitelmani seminaarille - tai pikemminkin puolustaa sitä. Ennen tapaamista olin aika huoleton: tiedän suurin piirtein vahvuuteni ja heikkouteni liittyen niin osaamiseeni kuin graduaiheeseenkin. Vaihdoin vasta aihettani ja kirjoitin tutkimussuunnitelman muutamassa hassussa päivässä; sehän on vasta ensimmäinen osa ja versio tekstistä, jota tulen hiomaan vielä kuukausikaupalla. Tutkimusseminaari järjestetään juuri siksi, että omaan työhönsä voisi saada kommentteja niiltä, jotka lukevat tekstiä tuorein silmin ja eri näkökohdista kuin minä. Ja loppujen lopuksihan gradukin on vain opinnäytetyö.
Selvä. Yritin pitää mielessä kaiken tämän, olla luottavainen ja samalla avoin ehdotuksille. Seminaariryhmässäni on terävää porukkaa ja koska tiedän, että kaikilla on maahanmuutosta aina mielipide, arvasin että keskustelu voisi olla kiivastakin.
Kommentit olivat rakentavia, teräviä ja sellaisia, joissa riittää pureskeltavaa moneksi illaksi. Sain monta kannustavaa sanaa ja hyvää ehdotusta. Ja silti tunsin itseni sen puolentoista tunnin jälkeen kuin uitetuksi ja vähän ravistelluksi koiraksi. Istuin paikallani suu tiukaksi viivaksi puristuneena ja kaikki lihakset jännittyneinä. Haaveilin raivokkaasta juoksulenkistä, lasillisesta (pullollisesta) viiniä tai siitä, että joku vähän paijaisi ja sanoisi, että ihan hyvä siitä tulee.
Maahanmuutto on sellainen aihe, josta kaikilla on mielipide. Monesti intohimoinen mielipide. Itse en tee mitään poikkeusta. Vaikka tiedän, että mielipiteitä on monenlaisia ja niitä voi perustella monenlaisilla syillä, tässä asiassa minun on joskus hankalaa ottaa huomioon niitä mielipiteitä, jotka eroavat omastani - tai ovat vääriä. Omaan aiheeseensa fakkiutuu helposti ja omassa työssään on vaikeaa nähdä puutteita tai vahvuuksia, mitään painotuksia. Juuri siksi saavillinen kylmää vettä niskaan tekee silloin tällöin ihan hyvää. Paineessa ne timantitkin hioutuvat.
Sanojen kanssa on kenties vielä vaikeampaa kuin tutkimuskohteen kanssa, niistä on vielä vaikeampi tinkiä. Olen aina ajatellut, että minulla on puolellani ainakin se etu, että osaan kirjoittaa. Esseet eivät tuota minulle erityisiä ongelmia, viittaussääntöjen ja kieliopin miettiminen ei vie minulta kohtuuttomasti aikaa ja lauseeni ovat lennokkaita. Vaikka hämärästi ymmärrän, että minun tapani sanoa ei aina ole (ainoa) oikea eikä ehkä paraskaan, on kiusallista, kun joku tarttuu siihen. Kun rakastaa sanojaan liikaa, niitä on kamalan vaikeaa muuttaa ja niistä on vaikeaa luopua. Olen opetellut tätäkin, mutta tieteellisen tekstin kirjoittaminen on silti aika erilaista kuin blogirunoilu. Siinä kirvestä ja hiekkapaperia pitää uskaltaa käyttää paljon kovemmalla kädellä kuin hölynpölyä kirjoitettaessa.
Aiheeni on sellainen, että joudun puolustamaan sitä ja itseäni melkein joka kerta, kun asia tulee puheeksi. Eilen ajauduin kolmesti maahanmuuttokeskusteluun: ensin työkavereideni kanssa, joiden mielestä maahanmuuton ongelmat voi tiivistää lauseeseen "somalit ovat itsekkäitä paskoja"; sitten äitini kanssa, joka kertoi naapuruston suloisista burmalaislapsista ja viimeksi opiskelukaverini kanssa, joka suurin piirtein sekä jakaa että ymmärtää mielipiteeni maahanmuutosta. Joka kerta yllyin paasaamaan niin kovaa, etten meinannut muistaa vetää henkeä. Yhtä rankkaa oli tänään, kun tuntui etten enää uskalla vilkaistakaan ketään seminaarilaistani päinkään, ettei kukaan enää sanoisi mitään. Että saisin edes hetken hengähtää!
Sain purnata muutaman minuutin yhdelle opiskelukaverille, kävin lounaalla ja enkä avannut Halla-aho-kirjaani, jonka otin matkalukemiseksi, kiertelin hetken urheilukauppoja ja juttelin tummaihoisen pojan kanssa, jonka mielestä näytin vaaleine hiuksineni ja sinisine silmineni täysin erilaiselta kuin kukaan suomalainen tyttö. En antanut puhelinnumeroani mutta hymyilin leveästi. Sitten tuntui jo siltä, että jaksan tulla kirjastolle ja kirjoittaa taas muutaman sanan maahanmuutosta.
Joku "neutraalimpi" aihe olisi varmasti helpompi, mutta minkäs teet. Minähän olen kunnianhimoinen. Minä aion saada tämän onnistumaan. Ettäs tiedätte.
Wednesday 6 October 2010
Monday 4 October 2010
takki tyhjä
Lähetin juuri gradun tutkimussuunnitelman maailmalle, eikä mielessä tänään enää ole muuta kuin tämä:
"kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan
julkisivuduunarit ne Tallinnasta luodaan
hurahuhhahhei mistä halvimmalla saadaan
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-la
maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkkaan
jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan
hurahuhhahhei oikeistopopulistit
Halme, Halla-aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan"
paleface - helsinki shangri-la
"kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan
julkisivuduunarit ne Tallinnasta luodaan
hurahuhhahhei mistä halvimmalla saadaan
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-la
maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkkaan
jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan
hurahuhhahhei oikeistopopulistit
Halme, Halla-aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan"
paleface - helsinki shangri-la
Sunday 3 October 2010
Saturday 2 October 2010
Friday 1 October 2010
nyt
Blogin nimi ei oikeastaan vastaa sen sisältöä kovin hyvin. Ei se vastaa enää graduaihettanikaan, vaikka aihe onkin vielä vähän selkiytymätön ja muuttuu joka viikko. "Rakkauden ammattilaiset" on termi, jota käytin proseminaarityössäni syksyllä 2005. Se on lainattu (tai muokattu, en muista enää edes, käytettiinkö kirjassa tuota termiä vai vain sen ideaa) Barbara Ehrenreichin ja Arlie Russell Hochschildin kirjasta Global women. Nannies, maids and sex workers in the new economy. Suomessa sanaparista tulee ensimmäisenä mieleen Juice; toisten mielestä rakkauden ammattilainen viittaa huoriin, toisten mielestä Jeesukseen. Proseminaariohjaajani Kalle Haatanen kielsi minua käyttämästä kyseistä termiä, kertoi huokaisseensa syvään avattuaan työni kansilehden ja luettuaan sisällysluettelon ja antoi työstä lopulta arvosanaksi vitosen. Olin aika ylpeä.
Itse olen viitannut rakkauden ammattilaisilla lastenhoitajiin, sairaanhoitajiin ja toisinaan myös niihin huoriin - kaikkiin, jotka tekevät rakkautta tai rakkaudenkaltaisia asioita työkseen, tarjoavat maksettua rakkautta. Näitä naisia (rakkauden ammattilaisissa on myös miehiä, he vain eivät ole olleet minun tutkimuskohteenani) olen tutkinut proseminaarityön jälkeen kandintutkielmassa ja kourallisessa muita esseitä, jotka olen kirjoittanut vuosina 2006 - 2009. Aioin kirjoittaa myös graduni heistä, erityisen kiinnostunut olen ollut Suomen kasvavasta filippiiniläisväestöstä.
Olisin halunnut käyttää gradun aineistona joitain tekstejä; artikkeleita, keskusteluja etc.. Filippiiniläisnaisista vain ei Suomessa puhuta. Ylipäänsä rakkauden ammattilaisista puhutaan aika vähän. Siksi aloin seurata, mitä Suomessa ylipäänsä puhutaan maahanmuutosta. Keskustelu osoittautui luulemaani vilkkaammaksi ja siksi avasin tämän sivun, tänne on ollut helppo kerätä kaikki vastaantulleet nettilinkit ja muut hajanaiset ajatukset. Niitä on tosin ollut vähemmin, mutta nyt kun olen tosissani aloittanut graduprojektin, mietin maahanmuuttoa aamusta iltaan. Kirjoitan niitä ajatuksia muistiin ihan paperillekin, mutta koen että tämäkin media voisi olla avuksi ajatusten jäsentämisessä. Joitain muutoksia olen silti ajatellut tehdä.
Koska sivun nimi ja sisältökään eivät välttämättä vastaa omaa projektiani enää ja koska en haluaisi esiintyä näillä perhosien alasivuilla ihan koko nimelläni (vaikka moni sen tietääkin), olen ajatellut perustaa gradulle ihan oman sivunsa. Aion siirtää kaiken tämän materiaalin sinne ja toivottavasti keksiä jotain uuttakin, haluaisin esim. linkittää kirjoittamiani artikkeleita suoraan sivulle. Nyt juuri minun pitäisi olla kirjoittamassa gradun tutkimussuunnitelmaa, joten askartelen tämän blogiasian kanssa sitten kun aikaa on vähän enemmän. Tällaista kuitenkin meinaan.
Itse olen viitannut rakkauden ammattilaisilla lastenhoitajiin, sairaanhoitajiin ja toisinaan myös niihin huoriin - kaikkiin, jotka tekevät rakkautta tai rakkaudenkaltaisia asioita työkseen, tarjoavat maksettua rakkautta. Näitä naisia (rakkauden ammattilaisissa on myös miehiä, he vain eivät ole olleet minun tutkimuskohteenani) olen tutkinut proseminaarityön jälkeen kandintutkielmassa ja kourallisessa muita esseitä, jotka olen kirjoittanut vuosina 2006 - 2009. Aioin kirjoittaa myös graduni heistä, erityisen kiinnostunut olen ollut Suomen kasvavasta filippiiniläisväestöstä.
Olisin halunnut käyttää gradun aineistona joitain tekstejä; artikkeleita, keskusteluja etc.. Filippiiniläisnaisista vain ei Suomessa puhuta. Ylipäänsä rakkauden ammattilaisista puhutaan aika vähän. Siksi aloin seurata, mitä Suomessa ylipäänsä puhutaan maahanmuutosta. Keskustelu osoittautui luulemaani vilkkaammaksi ja siksi avasin tämän sivun, tänne on ollut helppo kerätä kaikki vastaantulleet nettilinkit ja muut hajanaiset ajatukset. Niitä on tosin ollut vähemmin, mutta nyt kun olen tosissani aloittanut graduprojektin, mietin maahanmuuttoa aamusta iltaan. Kirjoitan niitä ajatuksia muistiin ihan paperillekin, mutta koen että tämäkin media voisi olla avuksi ajatusten jäsentämisessä. Joitain muutoksia olen silti ajatellut tehdä.
Koska sivun nimi ja sisältökään eivät välttämättä vastaa omaa projektiani enää ja koska en haluaisi esiintyä näillä perhosien alasivuilla ihan koko nimelläni (vaikka moni sen tietääkin), olen ajatellut perustaa gradulle ihan oman sivunsa. Aion siirtää kaiken tämän materiaalin sinne ja toivottavasti keksiä jotain uuttakin, haluaisin esim. linkittää kirjoittamiani artikkeleita suoraan sivulle. Nyt juuri minun pitäisi olla kirjoittamassa gradun tutkimussuunnitelmaa, joten askartelen tämän blogiasian kanssa sitten kun aikaa on vähän enemmän. Tällaista kuitenkin meinaan.
Thursday 30 September 2010
viime päivät
EU ryhtyy oikeustoimiin Ranskaa vastaan romaniasiassa
Pakolaisten työllistyminen on hidasta
29.9.2010 hs.fi
Vaaralliset riimit
Iranam
Suomessa EU-maista seitsemänneksi vähiten ulkomaalaisia
Muhammed-pilakuvajupakasta kertova kirja kauppoihin Tanskassa
Kotimaa24: Idea imaamikoulutuksesta Suomessa jumiutui
Hollanti aikoo kieltää burkat - vapauspuolueelta lista muitakin vaatimuksia
Kalasataman talonvaltaajat saavat jäädä - ainakin toistaiseksi
Kaksi suomalaisedustajaa kanteli komissiolle romanien syrjinnästä
30.9.2010 hs.fi
Joka toinen maahanmuuttaja saa työtä - mutta odotusaika on pitkä
29.9.2010 kansanuutiset.fi
Pakolaisten työllistyminen on hidasta
29.9.2010 hs.fi
Vaaralliset riimit
Iranam
Suomessa EU-maista seitsemänneksi vähiten ulkomaalaisia
Muhammed-pilakuvajupakasta kertova kirja kauppoihin Tanskassa
Kotimaa24: Idea imaamikoulutuksesta Suomessa jumiutui
Hollanti aikoo kieltää burkat - vapauspuolueelta lista muitakin vaatimuksia
Kalasataman talonvaltaajat saavat jäädä - ainakin toistaiseksi
Kaksi suomalaisedustajaa kanteli komissiolle romanien syrjinnästä
30.9.2010 hs.fi
Joka toinen maahanmuuttaja saa työtä - mutta odotusaika on pitkä
29.9.2010 kansanuutiset.fi
Sunday 26 September 2010
Wednesday 22 September 2010
Tuesday 21 September 2010
20.9. & 21.9.2010
Luultiin ruotsidemokraatiksi - mies sai puukosta Tukholmassa
Ruotsidemokraattien pääsy valtiopäiville kauhistutti lehtiä
iltasanomat.fi
Iran: diplomaattiset loikkaukset eivät ole poliittisia
Hakkeri vuoti ruotsidemokraattien kannattajalistan verkkoon
Kutsu Facebookissa toi tuhannet kadulle ruotsidemokraatteja vastaan
hs.fi
Ruotsidemokraattien pääsy valtiopäiville kauhistutti lehtiä
iltasanomat.fi
Iran: diplomaattiset loikkaukset eivät ole poliittisia
Hakkeri vuoti ruotsidemokraattien kannattajalistan verkkoon
Kutsu Facebookissa toi tuhannet kadulle ruotsidemokraatteja vastaan
hs.fi
Monday 20 September 2010
ruotsin vaalit
Nykyhallitus voitti Ruotsin vaalit, myös maahanmuuttokriittiset läpi
Lehdet kauhistelivat Ruotsidemokraattien pääsyä valtiopäiville
Urpilainen: Populistit auttoivat porvaririntamaa Ruotsissa
Ruotsidemokraatit odottavat jo yhteydenottoja
Ruotsidemokraatit: Tämä on poliittista historiaa
Ruotsidemokraattien johtaja haluaa olla tavis
Tätä ruotsidemokraatit vaativat
hs.fi 19. & 20.9.2010
Lehdet kauhistelivat Ruotsidemokraattien pääsyä valtiopäiville
Urpilainen: Populistit auttoivat porvaririntamaa Ruotsissa
Ruotsidemokraatit odottavat jo yhteydenottoja
Ruotsidemokraatit: Tämä on poliittista historiaa
Ruotsidemokraattien johtaja haluaa olla tavis
Tätä ruotsidemokraatit vaativat
hs.fi 19. & 20.9.2010
Sunday 19 September 2010
sarkozyn harhautus
Pääsin sattumalta juttusille yhden Suomeen muuttaneen ranskalaispojan kanssa eilen illalla ja keskustelu kääntyi graduaiheeseeni. Poika hymähteli, kun kerroin että tutkin Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa ja tarjoutui itsekin koekaniiniksi. Olisin itsekin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempään siitä, millaista on tulla Suomeen toivottuna maahanmuuttajana (eurooppalainen, kielitaitoinen, kouluttautunut etc.), mutta koska oma työni tulee käsittelemään enemmän toisenlaisia muuttajaryhmiä, ajauduimme puhumaan Ranskan romanikahakoista, joista Suomenkin medioissa on viime päivinä kohistu aika tavalla. Ranskalaisen mukaan on tietysti hyvä, että hänen maanmiehensä puolustavat romanien oikeuksia ja että siirtolaisuuskysymykset ovat Ranskassa toki aina tärkeitä asioita, mutta todellisuudessa romanien asioista ovat oikeasti enemmän kiinnostuneita niin tavalliset Ranskan kansalaiset kuin ulkomaiset mediatkin, eivät niinkään ranskalaiset päättäjät. Hänen mielestään Sarkozy, jonka ystävät ja läheiset omistavat kaikki Ranskan suurimmat mediayhtiöt, pyörittää romaniuutisia sydämensä kyllyydestä jotta saisi rauhan omille toimilleen. Suomessakin puhuttiin jotain yleislakosta, jolla vastustettiin Ranskan eläkeuudistusta - jonka toteuttaminen sattuu olemaan yksi Sarkon agendan tärkeimmistä päämääristä. Tuosta lakkouutisesta huolimatta on helppo laskea, kummasta asiasta kansainvälisissä medioissa on kohistu enemmän: Ranskan-romaneista vai Sarkon eläkeuudistuksesta. Mediahäly ei ilmeisesti anna ollenkaan oikeaa kuvaa siitä, kumpi uutisoiduista asioista oikeasti on Ranskan valtiovallan ja kansalaisten kannalta suurempi ja merkittävämpi.
Suomessa ei vielä olla niin pitkällä, että maahanmuuttokysymyksillä piiloteltaisiin tärkeämpiä poliittisia asioita; pikemminkin pidetään kovaa hälyä maahanmuuton reunailmiöistä, jotta oikeasta asiasta ei tarvitsisi puhua. Sekin on kiinnostavaa, että Ranskan maahanmuuttokysymyksistä kirjoitetaan suomalaisissa medioissa niin paljon - silloinhan ei tarvitse puhua oman maan tilanteesta lainkaan.
Suomessa ei vielä olla niin pitkällä, että maahanmuuttokysymyksillä piiloteltaisiin tärkeämpiä poliittisia asioita; pikemminkin pidetään kovaa hälyä maahanmuuton reunailmiöistä, jotta oikeasta asiasta ei tarvitsisi puhua. Sekin on kiinnostavaa, että Ranskan maahanmuuttokysymyksistä kirjoitetaan suomalaisissa medioissa niin paljon - silloinhan ei tarvitse puhua oman maan tilanteesta lainkaan.
muuta 19.9.2010
Lehdet: Turvapaikkaa hakeville lapsille jatkossa vain taskurahaa
Lehdet: Saksa aikoo palauttaa 10 000 romania Kosovoon
Ruotsalaisurheilijat vastustavat maahanmuuttokriitikkoja
hs.fi
Holmlund Ylelle: Kerjäläisistä on päästävä eroon!
iltasanomat.fi
Ilkka: Nuorten turvapaikanhakijoiden tukeen suunnitteilla iso leikkaus
yle.fi
Lehdet: Saksa aikoo palauttaa 10 000 romania Kosovoon
Ruotsalaisurheilijat vastustavat maahanmuuttokriitikkoja
hs.fi
Holmlund Ylelle: Kerjäläisistä on päästävä eroon!
iltasanomat.fi
Ilkka: Nuorten turvapaikanhakijoiden tukeen suunnitteilla iso leikkaus
yle.fi
Thursday 16 September 2010
Wednesday 15 September 2010
Tuesday 14 September 2010
Monday 13 September 2010
Sunday 12 September 2010
Saturday 11 September 2010
Thursday 9 September 2010
Tuesday 7 September 2010
Sunday 5 September 2010
Saturday 4 September 2010
Thursday 2 September 2010
2.9.2010
Kerjäämällä liki 30 000 euron vuosiansiot
iltasanomat.fi - harhaanjohtavan otsikoinnin mestari
Kalasataman sosiaalikeskus pysyy toistaiseksi paikoillaan
hs.fi
iltasanomat.fi - harhaanjohtavan otsikoinnin mestari
Kalasataman sosiaalikeskus pysyy toistaiseksi paikoillaan
hs.fi
Wednesday 1 September 2010
Tuesday 31 August 2010
Monday 30 August 2010
hs.fi 30.8.2010
Sunday 29 August 2010
satunnaisia
Thursday 26 August 2010
Monday 23 August 2010
Saturday 21 August 2010
Friday 20 August 2010
Wednesday 18 August 2010
Sunday 15 August 2010
Friday 13 August 2010
Thursday 12 August 2010
Tuesday 10 August 2010
Monday 9 August 2010
Saturday 7 August 2010
Wednesday 4 August 2010
Monday 2 August 2010
Sunday 1 August 2010
Saturday 31 July 2010
30.7.2010
Perussuomalaisista ei ole kotouttamispolitiikkaan
city.fi
Poliisi: Väkivaltainen katujengi haluaa levittäytyä Suomeen
Eduskuntatalon remonttityömaalla turvallisuussyistä vain suomalaisia
Ruotsi karkottaa romanikerjäläisiä ulkomaalaislain perusteella
Yle: Pohjoismaiden uusnatsit tekevät tiivistä yhteistyötä
hs.fi
city.fi
Poliisi: Väkivaltainen katujengi haluaa levittäytyä Suomeen
Eduskuntatalon remonttityömaalla turvallisuussyistä vain suomalaisia
Ruotsi karkottaa romanikerjäläisiä ulkomaalaislain perusteella
Yle: Pohjoismaiden uusnatsit tekevät tiivistä yhteistyötä
hs.fi
Thursday 29 July 2010
Tuesday 27 July 2010
Saturday 24 July 2010
Monday 19 July 2010
Thursday 15 July 2010
Monday 12 July 2010
Sunday 11 July 2010
Thursday 8 July 2010
Wednesday 7 July 2010
4., 5. & 6.7.2010
Pääkaupunkiseudun kesätöissä entistä enemmän maahanmuuttajia
hs.fi 4.7.2010
HS: Egyptyiläisisoäidille jatkoaikaa
iltasanomat.fi 5.7.2010
Helsinki aikoo häätää Kalasatamaan leiriytyneet romanit
Yhdysvallat haastoi Arizonan oikeuteen siirtolaisista
Tutkija: Globalisaatiokriittinen liike tarvitsee uuden moottorin
Ranskan parlamentti käsittelee kohuttua huntukieltoa
hs.fi 6.7.2010
hs.fi 4.7.2010
HS: Egyptyiläisisoäidille jatkoaikaa
iltasanomat.fi 5.7.2010
Helsinki aikoo häätää Kalasatamaan leiriytyneet romanit
Yhdysvallat haastoi Arizonan oikeuteen siirtolaisista
Tutkija: Globalisaatiokriittinen liike tarvitsee uuden moottorin
Ranskan parlamentti käsittelee kohuttua huntukieltoa
hs.fi 6.7.2010
Sunday 4 July 2010
Monday 21 June 2010
Friday 18 June 2010
Thursday 17 June 2010
irina antonova 16.6.2010
EIT esti venäläisisoäidin käännytyksen Suomesta
hs.fi
ja samalla otsikolla iltasanomissa
iltasanomat.fi
hs.fi
ja samalla otsikolla iltasanomissa
iltasanomat.fi
Wednesday 16 June 2010
Tuesday 15 June 2010
14.6.2010
Thorsia Facebookissa uhkaillutta miestä epäillään neljästä rikoksesta
hs.fi
Astrid Thorsin tappouhkaus siirtyy syyttäjälle
iltasanomat.fi
Kaksi miestä karkasi Metsälän vastaanottokeskuksesta(*
hs.fi
Kaksi miestä karkasi vastaanottokeskuksesta(*
iltasanomat.fi
Kirkkoherra: Seurakunta ei piilottele egyptiläistä isoäitiä
hs.fi
Poliisi ei tavoittanut paossa olevaa egyptiläistä isoäitiä
Poliisi uskoo: Egyptiläinen isoäiti löytyy
iltasanomat.fi
*) Eikö vastaanottokeskuksesta saa poistua? Miksi?
hs.fi
Astrid Thorsin tappouhkaus siirtyy syyttäjälle
iltasanomat.fi
Kaksi miestä karkasi Metsälän vastaanottokeskuksesta(*
hs.fi
Kaksi miestä karkasi vastaanottokeskuksesta(*
iltasanomat.fi
Kirkkoherra: Seurakunta ei piilottele egyptiläistä isoäitiä
hs.fi
Poliisi ei tavoittanut paossa olevaa egyptiläistä isoäitiä
Poliisi uskoo: Egyptiläinen isoäiti löytyy
iltasanomat.fi
*) Eikö vastaanottokeskuksesta saa poistua? Miksi?
Monday 14 June 2010
Thursday 10 June 2010
9.6.2010
Näin Suomi pysähtyisi ilman maahanmuuttajia
taloussanomat.fi
Laitan alle linkin uutiseen, joka ei oikeastaan liity maahanmuuttoon. Siinä ei mainita sanallakaan maahanmuuttoa, mutta minun mielessäni otsikko liittyi saman tien maahanmuuttoon - erityisesti sen vastustamiseen. Kertooko se enemmän minusta vai ko. puolueesta, en tiedä. Tämä on lähinnä muistutus minulle siitä, että helpottaisi, jos osaisi rajata aiheensa vähän tehokkaammin.
Lähes joka kymmenes äänestäisi perussuomalaisia
hs.fi
taloussanomat.fi
Laitan alle linkin uutiseen, joka ei oikeastaan liity maahanmuuttoon. Siinä ei mainita sanallakaan maahanmuuttoa, mutta minun mielessäni otsikko liittyi saman tien maahanmuuttoon - erityisesti sen vastustamiseen. Kertooko se enemmän minusta vai ko. puolueesta, en tiedä. Tämä on lähinnä muistutus minulle siitä, että helpottaisi, jos osaisi rajata aiheensa vähän tehokkaammin.
Lähes joka kymmenes äänestäisi perussuomalaisia
hs.fi
Wednesday 9 June 2010
Monday 7 June 2010
Sunday 6 June 2010
Wednesday 2 June 2010
Monday 31 May 2010
Friday 28 May 2010
Thursday 27 May 2010
26.5.2010
Lakihanke ei estä kohuttujen isoäitien käännytystä
hs.fi
(onko joku muu sitä mieltä, että otsikossa kohu on sälytetty väärille niskoille?)
Vanhanen isoäitien käännytyksestä: Harmillista
Näin Vanhanen lopettaisi kerjäämisen
a) Maahanmuuton asiantuntija ja sydämellinen puolestapuhuja M. Vanhanen
b) Eikö ole surullista, ettei maan pääministeri pysty tekemään mitään muuta kuin harmittelemaan?
hs.fi
(onko joku muu sitä mieltä, että otsikossa kohu on sälytetty väärille niskoille?)
Vanhanen isoäitien käännytyksestä: Harmillista
Näin Vanhanen lopettaisi kerjäämisen
a) Maahanmuuton asiantuntija ja sydämellinen puolestapuhuja M. Vanhanen
b) Eikö ole surullista, ettei maan pääministeri pysty tekemään mitään muuta kuin harmittelemaan?
Wednesday 26 May 2010
irina antonova
Poliisi käännyttää myös venäläisen isoäidin pian
hs.fi 25.5.2010
Venäläislehti: Suomi lähettää mummon kuolemaan
is.fi 26.5.2010
hs.fi 25.5.2010
Venäläislehti: Suomi lähettää mummon kuolemaan
is.fi 26.5.2010
Tuesday 25 May 2010
Saturday 22 May 2010
Friday 21 May 2010
Thursday 20 May 2010
Friday 14 May 2010
Wednesday 12 May 2010
Wednesday 5 May 2010
Friday 30 April 2010
Saturday 24 April 2010
Thursday 22 April 2010
Wednesday 21 April 2010
Saturday 17 April 2010
Friday 16 April 2010
Sunday 11 April 2010
Friday 2 April 2010
Thursday 1 April 2010
Wednesday 31 March 2010
Monday 29 March 2010
Friday 26 March 2010
isoäidit ja vähän höpinöitä
On helppo kuvitella, että saa jotain aikaan, kun postaa tänne näitä linkkejä. Varsinkin kun viime päivinä maahanmuuttoon liittyviä artikkeleita on ollut nettilehdissä miltei joka päivä, parhaina useimpia. Nyt kuohutaan sekä puolesta että vastaan. Hyvä, että ainakin puhutaan. Ja puhutaan siitä, saako puhua.
Oikeastaan en tietenkään tee paljon mitään muuta, kuin postaan linkit tänne "muistiin" ja lukaisen jutut pikaisesti läpi. Muutamana päivänä olen istunut auringonpaisteisessa puistossa lukemassa kirjaa Filippiineistä - olen oppinut mm. paljon Filippiinien maanviljelystä, vaikka se ei oikeastaan mitenkään minun graduuni liitykään. Yhtenä päivänä kulutin noin varttitunnin tuijotellen suurikokoista ritariperhosta, joka istahti kengänkärjelleni. Tehokasta.
Olen syyskuusta asti sanonut jokaiselle kysyjälle, että aion aloittaa gradun kirjoittamisen täällä Ranskassa. No, onhan tässä vielä neljä kuukautta aikaa. Ostin jo sen muistikirjankin, johon voisin alkaa tehdä muistiinpanoja. En tosin ole vielä uskaltanut kirjoittaa siihen sitä ensimmäistä taikasanaa: "gradu". Jotenkin kuvittelen mielessäni, että reilun puolen vuoden päästä työ on tehty ja maisteri-urakka paketissa, mutta se tietysti tarkoittaa sitä, että pitäisi tehdä jotain muutakin kuin haaveilla. Niin kuin vaikka istua alas ja kirjoittaa. Sen lisäksi, että Suomeen palattua täytyy suorittaa muutamat vielä rästissä olevat tentit pois alta sekä mennä kokopäivätöihin, että saa vuokran maksettua kun opintotukikin loppuu kolmen kuukauden päästä...
Jos olisin oikein aktiivinen, voisin koettaa hyödyntää tätä tilannetta vähän paremmin. Sitä, että minulla on nyt helppo pääsy ranskalaisiin maahanmuuttotietokantoihin, jotka ovat huomattavasti laajempia kuin suomalaiset. Se oli tarkoituksenikin - tai niin ainakin kirjoitin siihen vaihtohakemukseen. Monet ranskalaisista ja ulkomaalaisistakin opiskelukavereistani ovat myös maahanmuuttosuuntautuneita. Olen varma, että jos vain uskaltaisin kysyä, saisin varmasti lukea heidän lopputöitään tai ainakin kuulla, miten he teemaa lähestyvät.
Joskus voisi vain kuunnella ihan ketä tahansa. Kun kohtaa päivittäin kymmenistä eri maista tulleita ihmisiä, on varma että maahanmuuttokeskusteluun löytyisi monta erilaista äänt. Tänään syntymäpäiväjuhlissa ajauduin maahanmuuttokeskusteluun yhden israelilaisen ja yhden itävaltalaisen naapurin kanssa. Keskustelu lähti liikkeelle, kun israelilaispoika kysyi, että eikö teillä ole Suomessa elämä aika tylsää, kun teillä ei ole mitään sotiakaan eikä muita isoja ongelmia. Niin... Vastasin, että jos niitä ongelmia ei olisi, ei minun koko alaani olisi olemassakaan. Mittakaava on toki vähän eri ja ehkä se on joskus niin, että hyvinvoivissa maissa keksitään uusia ongelmia niiden selvitettyjen tilalle. Ehkä maahanmuuttokeskustelukin on siksi niin hankalaa.
Mutta kyllä kai tästä vielä edistytään:
Isoäitien käännytys keskeytetty
is.fi 25.3.2010
Isoäitien käännytystä viivytetään
hs.fi 25.3.2010
Oikeastaan en tietenkään tee paljon mitään muuta, kuin postaan linkit tänne "muistiin" ja lukaisen jutut pikaisesti läpi. Muutamana päivänä olen istunut auringonpaisteisessa puistossa lukemassa kirjaa Filippiineistä - olen oppinut mm. paljon Filippiinien maanviljelystä, vaikka se ei oikeastaan mitenkään minun graduuni liitykään. Yhtenä päivänä kulutin noin varttitunnin tuijotellen suurikokoista ritariperhosta, joka istahti kengänkärjelleni. Tehokasta.
Olen syyskuusta asti sanonut jokaiselle kysyjälle, että aion aloittaa gradun kirjoittamisen täällä Ranskassa. No, onhan tässä vielä neljä kuukautta aikaa. Ostin jo sen muistikirjankin, johon voisin alkaa tehdä muistiinpanoja. En tosin ole vielä uskaltanut kirjoittaa siihen sitä ensimmäistä taikasanaa: "gradu". Jotenkin kuvittelen mielessäni, että reilun puolen vuoden päästä työ on tehty ja maisteri-urakka paketissa, mutta se tietysti tarkoittaa sitä, että pitäisi tehdä jotain muutakin kuin haaveilla. Niin kuin vaikka istua alas ja kirjoittaa. Sen lisäksi, että Suomeen palattua täytyy suorittaa muutamat vielä rästissä olevat tentit pois alta sekä mennä kokopäivätöihin, että saa vuokran maksettua kun opintotukikin loppuu kolmen kuukauden päästä...
Jos olisin oikein aktiivinen, voisin koettaa hyödyntää tätä tilannetta vähän paremmin. Sitä, että minulla on nyt helppo pääsy ranskalaisiin maahanmuuttotietokantoihin, jotka ovat huomattavasti laajempia kuin suomalaiset. Se oli tarkoituksenikin - tai niin ainakin kirjoitin siihen vaihtohakemukseen. Monet ranskalaisista ja ulkomaalaisistakin opiskelukavereistani ovat myös maahanmuuttosuuntautuneita. Olen varma, että jos vain uskaltaisin kysyä, saisin varmasti lukea heidän lopputöitään tai ainakin kuulla, miten he teemaa lähestyvät.
Joskus voisi vain kuunnella ihan ketä tahansa. Kun kohtaa päivittäin kymmenistä eri maista tulleita ihmisiä, on varma että maahanmuuttokeskusteluun löytyisi monta erilaista äänt. Tänään syntymäpäiväjuhlissa ajauduin maahanmuuttokeskusteluun yhden israelilaisen ja yhden itävaltalaisen naapurin kanssa. Keskustelu lähti liikkeelle, kun israelilaispoika kysyi, että eikö teillä ole Suomessa elämä aika tylsää, kun teillä ei ole mitään sotiakaan eikä muita isoja ongelmia. Niin... Vastasin, että jos niitä ongelmia ei olisi, ei minun koko alaani olisi olemassakaan. Mittakaava on toki vähän eri ja ehkä se on joskus niin, että hyvinvoivissa maissa keksitään uusia ongelmia niiden selvitettyjen tilalle. Ehkä maahanmuuttokeskustelukin on siksi niin hankalaa.
Mutta kyllä kai tästä vielä edistytään:
Isoäitien käännytys keskeytetty
is.fi 25.3.2010
Isoäitien käännytystä viivytetään
hs.fi 25.3.2010
Wednesday 24 March 2010
Monday 22 March 2010
Sunday 21 March 2010
Friday 19 March 2010
Thursday 18 March 2010
Tuesday 16 March 2010
Monday 15 March 2010
Monday 8 March 2010
Monday 1 March 2010
Wednesday 24 February 2010
vastauksia väyryselle
Vihreät ja vasemmistoliitto suuttuivat Väyrysen pakolaispuheista
hs.fi 24.2.2010
Unohdettaisiinko ensin heikoimmat?
Anni Sinnemäen blogista
hs.fi 24.2.2010
Unohdettaisiinko ensin heikoimmat?
Anni Sinnemäen blogista
Tuesday 23 February 2010
kiintiöpakolaiset
Kokoomusnuorten johtaja luopuisi kiintiöpaikolaisista
hs.fi 22.2.2010
Paavo Väyrynen: pakolaiskiintiötä pienennettävä, ei poistettava
hs.fi 23.2.2010
Blogikirjoitus 23.2.2010:
Rydman, pakolaiset ja monikulttuurisuus
hs.fi 22.2.2010
Paavo Väyrynen: pakolaiskiintiötä pienennettävä, ei poistettava
hs.fi 23.2.2010
Blogikirjoitus 23.2.2010:
Rydman, pakolaiset ja monikulttuurisuus
Sunday 7 February 2010
Friday 5 February 2010
Tuesday 2 February 2010
1.2.2010.
Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä.
hs.fi
Nyt tulevat kuubalaiset sairaanhoitajat.
taloussanomat.fi
hs.fi
Nyt tulevat kuubalaiset sairaanhoitajat.
taloussanomat.fi
Thursday 28 January 2010
Wednesday 27 January 2010
c'est quoi la politique sociale?
"Hannu pyysi minua kuvittelemaan lakanan kokoista maalausta nuorten naisten sileistä sääristä, joita kulki säännöllisinä riveinä maailman ääriin asti.
Rupesin kuvittelemaan tällaista maalausta ja sainkin sääririvistön mieleeni. Sitä oli mukava kuvitella. Aloin oikein innostua. Minusta tuntui, että tajusin mitä Hannu ajoi takaa. Sanoin että onni tosiaan oli synkroniaa, sitä että loksahti elämään niin kuin luistelija jäällä liitävään kuvioon. Tällä yhdellä ainoalla kuvalla voisi ilmaista kaiken sen, mitä kirkko ja sosiaaliministeriö ja naistenlehdet olivat viime vuosina puhuneet lähimmäisten merkityksestä ja siitä turvaverkosta, jonka luja yhteisö yksilöille antoi."
Petri Tamminen - Mitä onni on
Rupesin kuvittelemaan tällaista maalausta ja sainkin sääririvistön mieleeni. Sitä oli mukava kuvitella. Aloin oikein innostua. Minusta tuntui, että tajusin mitä Hannu ajoi takaa. Sanoin että onni tosiaan oli synkroniaa, sitä että loksahti elämään niin kuin luistelija jäällä liitävään kuvioon. Tällä yhdellä ainoalla kuvalla voisi ilmaista kaiken sen, mitä kirkko ja sosiaaliministeriö ja naistenlehdet olivat viime vuosina puhuneet lähimmäisten merkityksestä ja siitä turvaverkosta, jonka luja yhteisö yksilöille antoi."
Petri Tamminen - Mitä onni on
Tuesday 26 January 2010
eläkkeistä hs.fi 26.1.2010
Tämä ei oikeastaan liity gradun aiheeseen, vaan toiseen yliopistoprojektiin, joka sattumien kautta julkaistiin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä viime vuonna.
Eläkeryhmä hieroi yömyöhään sopua eläkeiän myöhentämisestä.
Eläkeryhmä hieroi yömyöhään sopua eläkeiän myöhentämisestä.
Monday 25 January 2010
Saturday 16 January 2010
Thursday 7 January 2010
ne tulee tänne ja vie meijän naiset ja rahat
– – Westerners increasingly fear “that they are now being invaded not by armies and tanks but by migrants who speak other languages, worship other gods, belong to other cultures, and, they fear, will take their jobs, occupy their land, live off the welfare system, and threaten their way of life”.
(Weiner 1995; Huntington 1996)
(Weiner 1995; Huntington 1996)
alku
Ostin joulukuussa hienon mustan muistikirjan, jonka ensimmäiselle sivulle minun on tarkoitus kirjoittaa maaginen sana ”gradu”. En ole siis vielä aloittanut, muistikirjan ostamiseenkin meni melkein kolme viikkoa, koska en millään löytänyt sopivaa. Sitä voisi jo kutsua tekosyyksi.
En ole tottunut pitämään mihinkään tiettyyn aiheeseen keskittyvää blogia, mutta nyt ajattelin kokeilla, jos tämä sähköinen (ja julkinen) gradupäiväkirja innostaisi ihan oikeasti tekemään jotain sen G-projektin suhteen.
En koskaan ajatellut, että minä olisin yksi niistä ihmisistä, joille gradu muodostuu elämää suuremmaksi projektiksi ja venyy vuosikausien mittaiseksi uurastamiseksi. Ei niin oikeastaan ole vieläkään käynyt, mutta tunnun pelkäävän jo koko urakan aloittamista niin paljon, että sellainen vaara selvästi on olemassa. Yritän tolkuttaa itselleni, että gradu on vain opinnäytetyö. Sen ei ole tarkoitus olla maailmaa mullistava, ei käänteentekevä eikä mahdoton. Huomaan silti kasaavani itselleni kohtuuttomia paineita ja odotuksia sen suhteen.
Kirjoitin proseminaarityöni syksyllä 2006 ja ehdin välillä tehdä siitäkin, reilun kymmenen sivun pituisesta esseestä, vuorenkorkuisen urakan. Työ onnistui kuitenkin hyvin, sain siitä parhaan mahdollisen arvosanan ja kipinän aiheeseen, johon gradunikin tulee liittymään. Proseminaarityön nimi oli Au pairin paikka maailmassa ja siinä kuvattiin au pairien työtä ja elämää kolmen eri ulottuvuuden leikkauspisteessä; au pairin työtä perheessä, au pairia historiallisen hoivatyöjatkumon osana ja au pairia suhteessa muihin kansainvälisesti liikkuviin hoivatyöläisiin. Tuota työtä valmistellessani ”löysin” kansainväliset naiset, globaalista etelästä pohjoiseen liikkuvat hoivatyöläiset ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Osallistuin kandiseminaariin keväällä 2007, mutta kansainvälisten tehtävien sivuaineopinnot veivät niin suuren osan ajastani, etten ehtinyt paneutua kandiprojektiin ja unohdin koko aiheen miltei vuodeksi. Vuodenvaihteessa 2007–2008 kirjoitettu kv-tehtävien lopputyöni liittyi kuitenkin samaan aihepiiriin (työn otsikko oli Global Mobility of Female Labour Force – the Special Case of Care Work Globalization). Keväällä 2008 päätin viimein tarttua kandiprojektiini uudelleen ja sainkin työn melkein valmiiksi. Käytin työn kielentarkastuksessa toukokuussa 2008 – ja seuraavan kerran avasin ko. tiedoston toukokuussa 2009, jolloin viimein siistin työn palautuskuntoon (ja siis ihan oikeasti palautinkin sen). Siinä vaiheessa työtä oli ohjannut ja arvostellut kolme eri opettajaa, enkä enää tiennyt, kenen neuvoja olisi pitänyt kuunnella ja noudattaa. Arvosanaksi Hoivan globalisoituminen ja naisten maailmanlaajuinen muuttoliike -otsikon alle runtatusta työstäni sain nelosen, johon olin inan tyytymätön, vaikken kuluneista kuukausista (vuosista) huolimatta ollutkaan kovin paljon eforttia työhön laittanut.
Yhteenvetona voisi siis sanoa, että olen ehtinyt jo tässä vaiheessa tieteellistä uraani jumiutua täysin yhteen ainoaan aiheeseen; että graduprojektin paisumisen mahdollisuus kandintyön lailla on pelottavan todennäköistä ja että en päästä itseäni kovin helpolla enkä siis missään tapauksessa olisi tyytyväinen perusarvosana C:hen. Olen kaikkien näiden vuosienkin jälkeen erityisen innostunut aiheestani, joka tuntuu olevan kuin pohjaton sammio josta ammentaa aina lisää ja pikkuhiljaa olenkin alkanut haaveilla myös väitöskirjan tekemisestä aiheeseen liittyen… Syytä olisi tietysti hoitaa edes tämä gradu pois päiväjärjestyksestä ennen moisia haaveita, mutta niiden takia paineet onnistumisesta ja hyvän arvosanan saamisesta eivät ainakaan helpota.
Juuri nyt minun pitäisi olla kirjoittamassa 15-sivuista esseetä globaalien naisten identiteetistä ja osallistumisesta (tai lähinnä sen puutteesta) ranskaksi. Asuntolahuoneeni pöydällä ja lattialla ajelehtii kasoittain aiheeseen liittyviä ranskan- ja englanninkielisiä kirjoja (yksi suomenkielinenkin!) ja viimeksi eilen bongasin Ilta-Sanomien nettilehdestä jonkin suomalaiseen ”maahanmuuttokeskusteluun” liittyvän artikkelin. Ajattelen graduaihettani siis päivittäin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Välillä tuntuu, että aloittaminen on siksikin niin vaikeaa, että pääni on täynnä aiheeseen liittyvää informaatiota enkä enää tiedä, mikä siitä on tarpeeksi perustavanlaatuista ollakseen hyvä aloitus. Parasta olisi siis ehkä vain kaivaa se musta kirja esiin, kirjoittaa ensilehdelle se maaginen sana – ja aloittaa.
En ole tottunut pitämään mihinkään tiettyyn aiheeseen keskittyvää blogia, mutta nyt ajattelin kokeilla, jos tämä sähköinen (ja julkinen) gradupäiväkirja innostaisi ihan oikeasti tekemään jotain sen G-projektin suhteen.
En koskaan ajatellut, että minä olisin yksi niistä ihmisistä, joille gradu muodostuu elämää suuremmaksi projektiksi ja venyy vuosikausien mittaiseksi uurastamiseksi. Ei niin oikeastaan ole vieläkään käynyt, mutta tunnun pelkäävän jo koko urakan aloittamista niin paljon, että sellainen vaara selvästi on olemassa. Yritän tolkuttaa itselleni, että gradu on vain opinnäytetyö. Sen ei ole tarkoitus olla maailmaa mullistava, ei käänteentekevä eikä mahdoton. Huomaan silti kasaavani itselleni kohtuuttomia paineita ja odotuksia sen suhteen.
Kirjoitin proseminaarityöni syksyllä 2006 ja ehdin välillä tehdä siitäkin, reilun kymmenen sivun pituisesta esseestä, vuorenkorkuisen urakan. Työ onnistui kuitenkin hyvin, sain siitä parhaan mahdollisen arvosanan ja kipinän aiheeseen, johon gradunikin tulee liittymään. Proseminaarityön nimi oli Au pairin paikka maailmassa ja siinä kuvattiin au pairien työtä ja elämää kolmen eri ulottuvuuden leikkauspisteessä; au pairin työtä perheessä, au pairia historiallisen hoivatyöjatkumon osana ja au pairia suhteessa muihin kansainvälisesti liikkuviin hoivatyöläisiin. Tuota työtä valmistellessani ”löysin” kansainväliset naiset, globaalista etelästä pohjoiseen liikkuvat hoivatyöläiset ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Osallistuin kandiseminaariin keväällä 2007, mutta kansainvälisten tehtävien sivuaineopinnot veivät niin suuren osan ajastani, etten ehtinyt paneutua kandiprojektiin ja unohdin koko aiheen miltei vuodeksi. Vuodenvaihteessa 2007–2008 kirjoitettu kv-tehtävien lopputyöni liittyi kuitenkin samaan aihepiiriin (työn otsikko oli Global Mobility of Female Labour Force – the Special Case of Care Work Globalization). Keväällä 2008 päätin viimein tarttua kandiprojektiini uudelleen ja sainkin työn melkein valmiiksi. Käytin työn kielentarkastuksessa toukokuussa 2008 – ja seuraavan kerran avasin ko. tiedoston toukokuussa 2009, jolloin viimein siistin työn palautuskuntoon (ja siis ihan oikeasti palautinkin sen). Siinä vaiheessa työtä oli ohjannut ja arvostellut kolme eri opettajaa, enkä enää tiennyt, kenen neuvoja olisi pitänyt kuunnella ja noudattaa. Arvosanaksi Hoivan globalisoituminen ja naisten maailmanlaajuinen muuttoliike -otsikon alle runtatusta työstäni sain nelosen, johon olin inan tyytymätön, vaikken kuluneista kuukausista (vuosista) huolimatta ollutkaan kovin paljon eforttia työhön laittanut.
Yhteenvetona voisi siis sanoa, että olen ehtinyt jo tässä vaiheessa tieteellistä uraani jumiutua täysin yhteen ainoaan aiheeseen; että graduprojektin paisumisen mahdollisuus kandintyön lailla on pelottavan todennäköistä ja että en päästä itseäni kovin helpolla enkä siis missään tapauksessa olisi tyytyväinen perusarvosana C:hen. Olen kaikkien näiden vuosienkin jälkeen erityisen innostunut aiheestani, joka tuntuu olevan kuin pohjaton sammio josta ammentaa aina lisää ja pikkuhiljaa olenkin alkanut haaveilla myös väitöskirjan tekemisestä aiheeseen liittyen… Syytä olisi tietysti hoitaa edes tämä gradu pois päiväjärjestyksestä ennen moisia haaveita, mutta niiden takia paineet onnistumisesta ja hyvän arvosanan saamisesta eivät ainakaan helpota.
Juuri nyt minun pitäisi olla kirjoittamassa 15-sivuista esseetä globaalien naisten identiteetistä ja osallistumisesta (tai lähinnä sen puutteesta) ranskaksi. Asuntolahuoneeni pöydällä ja lattialla ajelehtii kasoittain aiheeseen liittyviä ranskan- ja englanninkielisiä kirjoja (yksi suomenkielinenkin!) ja viimeksi eilen bongasin Ilta-Sanomien nettilehdestä jonkin suomalaiseen ”maahanmuuttokeskusteluun” liittyvän artikkelin. Ajattelen graduaihettani siis päivittäin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Välillä tuntuu, että aloittaminen on siksikin niin vaikeaa, että pääni on täynnä aiheeseen liittyvää informaatiota enkä enää tiedä, mikä siitä on tarpeeksi perustavanlaatuista ollakseen hyvä aloitus. Parasta olisi siis ehkä vain kaivaa se musta kirja esiin, kirjoittaa ensilehdelle se maaginen sana – ja aloittaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)