Thursday 23 December 2010

kirja-arvostelu

Pistän tämän nyt tännekin puolelle, kun juttu liittyy pikemminkin juuri tämän (viime aikoina varsin hiljaisen) blogin teemaan. Tämän sivun harvat lukijat lukevat ehkä tuota toistakin, mutta olkoon molemmissa. Perhos-blogiin olikin joku maahanmuuttokriitikko tiensä jo löytänyt tämän jutun perässä.

Ainejärjestölehti Kajahduksen numerossa 04/2010 julkaistu arvostelu Jyri ja Jera Hännisen kirjasta Tuhansien aatteiden maa:

"Tuhansien viharikosten maa

Suunnittelin tekeväni gradun suomalaisesta [kriittisestä] maahanmuuttokeskustelusta ja bongasin WSOY:ltä aiheeseen liittyvän, Jyri ja Jera Hännisen uuden kirjan
Tuhansien aatteiden maa. Koska kahdeksannen vuoden opiskelijankin taloustilanne on aika tiukka, päätin kysäistä, haluaisiko kustannusjätti tukea köyhää gradunkirjoittajaa yhden kirjan verran. Kyllä halusi, ja vaikka graduaihe on jo moneen kertaan vaihtunut, kirjan teema kiinnostaa edelleen. Varsin herkulliseksi Hännisten pamfletti osoittautuikin.

Tuhansien aatteiden maa ottaa osaa Suomessa kiivaana käytävään aatekeskusteluun, josta hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita Perussuomalaisten alati kasvava kannatus tai kohua nostattanut Ylen Homoilta. Yksi kirjan keskeisistä kysymyksistä on, mitä ääriajattelu (Suomessa) on ja kuka sen ylipäänsä voi määritellä. Hännisten rajauksen mukaan ääriajattelu on äärimmäistä suhteessa keskitiehen, yleiseen mielipiteeseen ja yhteisiin arvoihin - yleisestä mielipiteestä poikkeaminen ja marginaaliajattelu eivät kuitenkaan automaattisesti tee kenestäkään fundamentalistia. Tasa-arvon puolestapuhujia, vihreän aatteen kannattajia, homoseksuaalien oikeuksien puolustajia ja orjuuden vastustajia on kaikkia aikanaan pidetty vaarallisina ääriajattelijoina. Tämä mielessä pitäen kirjassa on esitelty vain sellaisia Suomessa suosiota saavuttaneita ideologioita, jotka suuntautuvat selvästi jotain ihmisryhmää vastaan tai jotka valtaan päästyään aiheuttaisivat moraalin tai demokratian rapautumista.

Kirjan keskiössä ovat äärioikeistolaiset maahanmuuttokriitikot, mutta osansa saavat myös “kristilliset ääriryhmät, kommunistit, ekofasistit, anarkistit, asehullut ja markkinafundamentalistit”; sellaiset ryhmät, joiden piirissä ääriajattelijoita varmasti on. Kaiken pahan perustaksi mainitaan juuri markkinauskovaisuus ja sen lietsoma ahneuden kulttuuri, jota ei kirjassa kuitenkaan tarkemmin käsitellä, koska aiheella kirjoittajien mukaan on pätevämpiäkin tuntijoita.

Keskeiseksi teemaksi nouseva maahanmuuttokriittisyys on tekijöiden mukaan oiva esimerkki marginaalista valta-aatteeksi nousseesta ääriajattelun muodosta. Usein heppoisiin stereotypioihin pohjautuva kritiikki sai alkunsa nettikeskusteluissa ja leimahti lopulta poliittisten puolueiden väliseksi jatkuvaksi kiistaksi ja äänten kalastelun välineeksi - asenteiden muuttuessa koko ajan kriittisemmiksi. Kirjasta käy myös ilmi, miten samankaltaisesti puoluelinjat rakentuvat suhteessa äärikysymyksiin - vastakkainasettelun osapuolet ovat samat puhuttiin sitten maahanmuutosta tai aselaeista.

Yksi kirjan oivalluksista onkin, miten silmiinpistävän samanlaista ääriryhmien ajattelu on silloinkin, kun niiden tavoitteet ovat täysin päinvastaisia. Tämä osaltaan vaikeuttaa rakentavan keskustelun ja konsensuksen syntymistä: ääriajattelijat eivät juuri perustele näkemyksiään tieteellisillä tai muuten todistusvoimaisilla argumenteilla vaan heillä on
varma tieto. Keskustelu “juuttuu juoksuhautoihin” ja dialogin sijaan kuullaan kahta itsevarmaa monologia.

Jurot suomalaiset ovat hyvää maaperää kiihkoilulle ja äärimmäisille ideologioille. Kirjoittajat muistuttavat, miten täällä on oltu tarpeen tullen valmiita tappamaan vaikka oma veli, jos aatteen palo on tarpeeksi vahva. Tähän vuodenaikaan on jotenkin helppo ymmärtää, että suomalaisille kelpaa mikä tahansa mihin uskoa. Usein ääriasetelman vastakkaisilla reunoilla eivät kuitenkaan seiso me ja muut vaan muut ja muut. Homoseksuaalit vastustavat maahan tulevia islamisteja koska nämä eivät hyväksy homoja. Skinit tappavat neekereitä ja rättipäät hinttareita. Vihamielisyys leviää kuitenkin myös suuressa yleisössä vaikka matka nettikirjoittelusta väkivaltaan on Suomessa onneksi vielä pitkä.

Hännisten ajatukset on helppo allekirjoittaa - ainakin kun on itse samaa mieltä. Heidän suhtautumisensa ei ole täysin neutraali vaan esimerkiksi luterilainen kirkko saa kritiikkiä osakseen vaikkei sitä leimatakaan ääriliikkeeksi. Toisaalta, ei tällaista kirjaa voisi kirjoittaa ottamatta omaa paikkaa ja kantaa. Kirjoittajat ovat tehneet taustatyönsä, haastatelleet niitä jotka haastatteluihin ovat suostuneet ja kaivaneet esiin vakuuttavan määrän maan alla toimivia, häiriintynyttä agendaa noudattavia kansanliikkeitä.

Toisaalta, jos en itse kuuluisi suvaitsevaistoon, en välttämättä uskoisi näistä todisteluista sanaakaan. Mikä paremmin alleviivaisi kirjan ideaa, että useimmissa aatteissa on sama palo ja keskustelun sijaan jokainen tahtoo kuulla oman äänensä korkeimpana. Vaikka monet äärimmäiset ideologiat ovat varsin suorasukaisia ja usein tuulesta temmattuja, yllättävän moni niiden johtohahmoista on väitellyt tohtoriksi. Sellaisen sanaa voi olla vielä vaikeampi kyseenalaistaa kuin kansankielellä saarnaavan Soinin - joka useimpiin esiteltyihin hahmoihin verrattuna vaikuttaa aika velikullalta. Mietityttää, eikö akateemisella yhteisöllä ole mitään vastuuta siitä, mitä sen mandaatilla julistetaan.

Ehkä sellainen vastuu pitäisi jonkun ottaa kantaakseen. Ensimmäiseksi voi vaikka lukea Hännisten kirjan. Valtsikassa, jossa asioista on aina oltava jotain mieltä - mieluiten oikeaa - olisi hyvä miettiä tarkkaan, mille mielipiteensä perustaa. Tai sitten voi ottaa vaarin, miten isoa mediakonsernia voi riistää opiskelijan edun nimissä."

Wednesday 24 November 2010

pakolaisavun mediaseuranta 8.11.2010

Helsingin Sanomat

Keskustan Saarikko ehdottaa Suomeen imaamikoulutusta

Aamulehti

Thors ei kannata kansalaisuuskoetta

Koraanikouluun keskustan malliin

Suomen Kuvalehti

Hei taas joku puhuu maahanmuutosta

Näin yrityspomot kehittäisivät Suomea: Palkansaajien verotus alas, lisää
työvoimaa ulkomailta


Kansan Uutiset

Gatajevien piina jatkuu

Vihreä lanka

Anni Sinnemäki povaa ja toivoo maahanmuutosta kuumaa vaaliteemaa

Uusi Suomi

Näinkö maahanmuuttajat pois sossusta? – ”Suomi osattava”

Tuhannet paenneet Burmasta vaalien jälkeen

Svenska Yle

Malmömisstänkt har finländskt påbrå

Pakolainen-lehti 3/2010

Nansen Refugee Award Alixandra Fazzinalle


Puolueiden maahanmuuttokannat vertailussa Inhimillisyys vastaan ”vetovoimatekijät ”


Amnesty International

The Invisibles


ECRE

Weekly Bulletin

UNHCR

Hundreds of Benin flood victims find shelter in UNHCR tents

arkistoista

PN näpäytti Tanskaa raskaana olevien karkoituksista
hs.fi 4.11.2010

Aamulehti: Halla-aho kerännyt runsaassa viikossa yli 20 000 vaalirahaa

hs.fi 5.11.2010

Markkinahäirikkö
hs.fi 6.11.2010

Kahdelle miehelle vankeutta isossa heroiinijutussa


Vihreät haluavat konkretiaa maahanmuuttokeskusteluun

Yle: Perussuomalaisten kannattajat epävarmoja äänestämisestään
hs.fi 8.11.2010

Autettavien ihmiskaupan uhrien määrä kaksinkertaistui

hs.fi 9.11.2010

Tanskan vasemmistopuolue vaatii maahanmuuttajille uutisia arabiaksi

hs.fi 10.11.2010

Poliittinen kulttuuri suosii perussuomalaisia

hs.fi 15.11.2010

Vaaliehdokkaana olevan komisarion romanilausunto "sisäiseen keskusteluun"
hs.fi 16.11.2010

"Laiskottelua vastaan"

hs.fi 20.11.2010

Rasismia ja suvaitsevattomuutta vastaan toimittava nyt

ts.fi 23.11.2010

Tanskassa puhutaan mehusta ja kakusta enemmän kuin Afganistanista

hs.fi 23.11.2010

Soinin ryhmätoverin natsihuutelut häiritsivät EU-parlamenttia


Ex-kuntapoliitikko kiisti syytteet Thorsin Facebook-uhkailusta

hs.fi 24.11.2010

Monday 8 November 2010

pikamietteet

Olen ollut vähän laiska tän blogin ja erityisesta gradun suhteen. Päivät menee uudessa työssä, agendalla on mm. inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmän lakkauttaminen, työperäinen maahanmuutto ja ihmiskauppa. Aihe siis pyörii mielessä entistä vinhemmin, siksi energiaa ei ehkä riitäkään samalla tavalla tälle maahanmuuttajapuheelle juuri nyt.

Opin myös, että Suomen Pakolaisavulla on oma mediaseuranta, johon kootaan tosi kattavasti aiheeseen liittyviä juttuja - eikä itse tarvi nähdä paljon mitään vaivaa. Postituslistalle voi liittyä lähettämällä viestin osoitteeseen matti.forsberg(at)pakolaisapu.fi (otsikoksi mediaseuranta).

Ja senkin opin, että Maahanmuuttovirastolla on oma maahanmuuttokirjasto. En ole vielä ehtinyt paikan päälle, mutta se on auki muistaakseni ti - to klo 12 - 15. Lisää tietoa löytyy viraston sivuilta.

Sunday 24 October 2010

loppuviikko

En ole ehtinyt päivittää maahanmuuttouutisia, hyvä jos lukea niitä. Kolme loppuviikon päivää meni kollegojen kanssa sosiaalipolitiikan päivillä, kaksi edellistä niistä toipuessa. Alkuviikosta olin vielä yhdessä muuttotutkimus-seminaarissa, tällä viikolla on siis imetty vaikutteita jostain ihan muualta kuin roskalehtien sivuilta. Graduun tuli yksi ajatuskipinä ja sosiaalipolitiikan päivilläkin koin paria valaistumisen hetkeä. Kai tässä oikealla tiellä ollaan.

Muutamia otsikoita kuitenkin viime päiviltä:

Kerjäämistä ei kielletä, mutta aggressiivisuuteen aiotaan puuttua


Paatero elättelee vielä toiveita kerjäämiskiellosta

20.10.2010

Kahta maahanmuuttajaa ammuttiin taas Malmössä

21.10.2010

Yle: Perussuomalaiset kirimässä keskustan kiinni


Perussuomalaisten menestys hämmästyttää tutkijaa

Rasismista syytetty Mel Gibson sai potkut komedialeffan jatko-osasta


Vähemmistövaltuutettu haluaa kokeilla nimetöntä työnhakua
22.10.2010

Malmössä ehkä uusi ampumistapaus

"Tuoksuista"
23.10.2010

Soini menisi Sdp:n kanssa hallitukseen
24.10.2010

Thursday 14 October 2010

turhautuminen

Huh. Tuntuu vaihteeksi siltä, ettei gradusta tule mitään. Pohdin maahanmuuttoa päivät pitkät ja joskus öisinkin, mutten tunnu saavan otetta mistään kunnollisesta kysymyksestä tai aiheesta. Joka kerta kun muka keksin jotain, joku tulee ja lyttää sen. Tällainen vaihe tulee varmaan jokaiselle graduntekijälle, mutta pelkään, että minulle se jää päälle. Suhtaudun graduun aika kunnianhimoisesti ja siksi haluaisin keksiä jonkun timanttisen aiheen ja kirjoittaa siitä aiheesta vielä jotain timanttiakin kovempaa. Olen myös valitettavasti luonteeltani vähän vetelehtijä, jolle liika epämääräisyys ei tee hyvää. Tarvitsisin jotain konkreettista, mihin tarttua ja mielellään vielä jonkun vähän piiskaamaan.

Tänään kävin tapaamassa graduohjaajaani, joka on vähän pelottava mutta samalla ihanan kannustava. Viimeksi hän vinkkasi minulle yhdestä aiheesta, joka vaikutti kiinnostavalta. Mietin kyllä kotona, onko tämä nyt ihan sitä mitä haluan, mutta koska tutkimussuunnitelman dl. painoi päälle, jotain oli pakko kirjoittaa. Sain niskaani pelkkää ryöpytystä ja tänään ohjaajanikin jo vähän toppuutteli. Ja tajusin taas kirkkaasti, että on ihan turhaa yrittää kirjoittaa jotain, jolle sydämeni ei pala täysillä.

Saattaa kuulostaa, että otan gradun ihan kamalan vakavasti ja se voi olla jonkun mielestä hyvinkin naurettavaa. Sehän on vain gradu, kaikki muutkin sen ovat saaneet tehdyksi eikä sillä oikeassa elämässä kuitenkaan mitään merkitystä ole. No, siinä on osa totuudesta. Toinen puoli on se, että minä todellakin otan gradun ihan kamalan vakavasti. En millään jaksaisi kirjoittaa sitä, jos en ottaisi. Jos se kerran on pakko vääntää, niin tehdään sitten kunnolla. Sitä paitsi voin ihan rehellisesti sanoa, että haaveilen myös jatko-opinnoista ja niitä ajatellen gradun olisi syytä olla edes kohtalainen, mitä parempi sen parempi. Kaikki tämä ei varsinaisesti helpota toimeen tarttumista.

Ohjaajani onneksi kannustaa minua kurkottelemaan kuuhun. Hän on moneen kertaan huomauttanut, että tieteellinen ja teoreettinen gradu on vaikeampi tehdä kuin sosiaalipoliitikoille tyypillisemmät, empiirisemmät (haastattelu-, survey- yms.) gradut. Tänään kerroin hänelle hoiva- ja filippiinatutkijataustastani, ja hetken hän mietti, pitäisikö minun sittenkin jatkaa sillä linjalla. Sitten hän sanoi: "Tee vaan teoriagradu! Tyttöjä rohkaistaan sellaiseen ihan liian vähän. Ainoastaan pojille ehdotellaan tieteellistä uraa ja tyttöjä neuvotaan aina tutkimaan jotain pehmeitä hoiva-aiheita." Hän käski minun ihan ensiksi miettiä, haluanko mieluummin tutkijaksi vai tekijäksi - kumpaa tavoittelen työlläni. Kiinnostaako minua kirjoittaminen, lukeminen, teorioiden pyöritteleminen ja ongelmien ratkominen. Vai ehkä raha... Minun ei ole yhtään vaikea valita. Mikä muu minua kiinnostaisi kuin lukeminen, kirjoittaminen ja märehtiminen? Parasta oli, että uskalsin sanoa sen ääneen. Ja että se opettaja selvästi uskoi, että voisin pärjätäkin siinä.

Olen loppupäivän vähän mököttänyt kun graduprojekti tuntuu polkevan paikallaan. Ja miettinyt taas, miten vaivalloista on olla rehellinen itselleen - ja miten noloa toisaalta on yrittää olla yhtään mitään muuta kuin sitä mitä on. Onneksi uusia inspiraation lähteitä on luvassa varmaan ihan piankin. Siihen asti voin keskittyä vaikka kirjoittamaan ja lukemaan - ja tarvittaessa ihan vähän ränttäämään maahanmuutosta.

hs.fi 14.10.2010

Joka kahdeksas saksalainen haluaa maansa johtajaksi "Führerin"

Kiviniemi Ylelle: Kerjäämisen kieltävä laki liian järeä

Monday 11 October 2010

kallonmittaajia jne.

Mietin toistuvasti, miksi oikeastaan olen kiinnostunut maahanmuuttoasioista niin paljon. Pelkään sitä päivää - joka väistämättä tulee - kun joku toinen keksii kysyä sitä minulta. Yritän kirjoittaa aiheesta jotain tuonnemmin, mutta huomasin vasta, että olen tainnut olla tällä tiellä kauemmin kuin aavistelinkaan.

Löysin viikonloppuna kirjahyllyjä järjestellessäni pari vähän yllättävääkin aiheeseen liittyvää kirjaa. Toinen oli Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon Kallonmittaajia ja skinejä, toinen Tapio Tammisen Pahan viehätys - Natsismin ja terrorismin lähteillä. Jälkimmäinen on julkaistu 2004, ensin mainittu vuotta myöhemmin. Siellä ne odottivat minua, omassa kirjahyllyssäni. Nyt ne nököttävät ikkunalaudalla gradukirjapinossa, joka on aiheidensa puolesta vähän ahdistavankin näköinen.

Tänään kokoelmani lisääntyi taas yhdellä kirjalla. WSOY julkaisi vastikään Jera ja Jyri Hännisen kirjan Tuhansien aatteiden maa - Ääriajattelua nyky-Suomessa, josta sain arvostelukappaleen kun mediatalo halusi tukea köyhää graduntekijää. Kiitollisena luin jo ensimmäiset 50 sivua ja aika diippiä tavaraa siihenkin mahtui. Menetän todennäköisesti yöuneni lopullisesti, kun olen kahlannut koko tuon pinon läpi...

hs.fi 11.10.2101

Yle: Kerjäämiskielto jakaa Uudenmaan kansanedustajat

nimenmuutos

Muutin nimen vastaamaan vähän paremmin blogin sisältöä. Jos keksin jotain nasevampaa, voi olla että muutan uudelleen. Osoitekin saattaa muuttua, jahka ehdin järjestää.

Thursday 7 October 2010

seminaaripäivä

Gradua tehdessä pitäisi kai sekä rakastaa omaa aihettaan, että olla varma siitä. Samalla ei kuitenkaan saisi olla liian kiintynyt eikä liian kunnianhimoinen.

Tänään sain esitellä tutkimussuunnitelmani seminaarille - tai pikemminkin puolustaa sitä. Ennen tapaamista olin aika huoleton: tiedän suurin piirtein vahvuuteni ja heikkouteni liittyen niin osaamiseeni kuin graduaiheeseenkin. Vaihdoin vasta aihettani ja kirjoitin tutkimussuunnitelman muutamassa hassussa päivässä; sehän on vasta ensimmäinen osa ja versio tekstistä, jota tulen hiomaan vielä kuukausikaupalla. Tutkimusseminaari järjestetään juuri siksi, että omaan työhönsä voisi saada kommentteja niiltä, jotka lukevat tekstiä tuorein silmin ja eri näkökohdista kuin minä. Ja loppujen lopuksihan gradukin on vain opinnäytetyö.

Selvä. Yritin pitää mielessä kaiken tämän, olla luottavainen ja samalla avoin ehdotuksille. Seminaariryhmässäni on terävää porukkaa ja koska tiedän, että kaikilla on maahanmuutosta aina mielipide, arvasin että keskustelu voisi olla kiivastakin.

Kommentit olivat rakentavia, teräviä ja sellaisia, joissa riittää pureskeltavaa moneksi illaksi. Sain monta kannustavaa sanaa ja hyvää ehdotusta. Ja silti tunsin itseni sen puolentoista tunnin jälkeen kuin uitetuksi ja vähän ravistelluksi koiraksi. Istuin paikallani suu tiukaksi viivaksi puristuneena ja kaikki lihakset jännittyneinä. Haaveilin raivokkaasta juoksulenkistä, lasillisesta (pullollisesta) viiniä tai siitä, että joku vähän paijaisi ja sanoisi, että ihan hyvä siitä tulee.

Maahanmuutto on sellainen aihe, josta kaikilla on mielipide. Monesti intohimoinen mielipide. Itse en tee mitään poikkeusta. Vaikka tiedän, että mielipiteitä on monenlaisia ja niitä voi perustella monenlaisilla syillä, tässä asiassa minun on joskus hankalaa ottaa huomioon niitä mielipiteitä, jotka eroavat omastani - tai ovat vääriä. Omaan aiheeseensa fakkiutuu helposti ja omassa työssään on vaikeaa nähdä puutteita tai vahvuuksia, mitään painotuksia. Juuri siksi saavillinen kylmää vettä niskaan tekee silloin tällöin ihan hyvää. Paineessa ne timantitkin hioutuvat.

Sanojen kanssa on kenties vielä vaikeampaa kuin tutkimuskohteen kanssa, niistä on vielä vaikeampi tinkiä. Olen aina ajatellut, että minulla on puolellani ainakin se etu, että osaan kirjoittaa. Esseet eivät tuota minulle erityisiä ongelmia, viittaussääntöjen ja kieliopin miettiminen ei vie minulta kohtuuttomasti aikaa ja lauseeni ovat lennokkaita. Vaikka hämärästi ymmärrän, että minun tapani sanoa ei aina ole (ainoa) oikea eikä ehkä paraskaan, on kiusallista, kun joku tarttuu siihen. Kun rakastaa sanojaan liikaa, niitä on kamalan vaikeaa muuttaa ja niistä on vaikeaa luopua. Olen opetellut tätäkin, mutta tieteellisen tekstin kirjoittaminen on silti aika erilaista kuin blogirunoilu. Siinä kirvestä ja hiekkapaperia pitää uskaltaa käyttää paljon kovemmalla kädellä kuin hölynpölyä kirjoitettaessa.

Aiheeni on sellainen, että joudun puolustamaan sitä ja itseäni melkein joka kerta, kun asia tulee puheeksi. Eilen ajauduin kolmesti maahanmuuttokeskusteluun: ensin työkavereideni kanssa, joiden mielestä maahanmuuton ongelmat voi tiivistää lauseeseen "somalit ovat itsekkäitä paskoja"; sitten äitini kanssa, joka kertoi naapuruston suloisista burmalaislapsista ja viimeksi opiskelukaverini kanssa, joka suurin piirtein sekä jakaa että ymmärtää mielipiteeni maahanmuutosta. Joka kerta yllyin paasaamaan niin kovaa, etten meinannut muistaa vetää henkeä. Yhtä rankkaa oli tänään, kun tuntui etten enää uskalla vilkaistakaan ketään seminaarilaistani päinkään, ettei kukaan enää sanoisi mitään. Että saisin edes hetken hengähtää!

Sain purnata muutaman minuutin yhdelle opiskelukaverille, kävin lounaalla ja enkä avannut Halla-aho-kirjaani, jonka otin matkalukemiseksi, kiertelin hetken urheilukauppoja ja juttelin tummaihoisen pojan kanssa, jonka mielestä näytin vaaleine hiuksineni ja sinisine silmineni täysin erilaiselta kuin kukaan suomalainen tyttö. En antanut puhelinnumeroani mutta hymyilin leveästi. Sitten tuntui jo siltä, että jaksan tulla kirjastolle ja kirjoittaa taas muutaman sanan maahanmuutosta.

Joku "neutraalimpi" aihe olisi varmasti helpompi, mutta minkäs teet. Minähän olen kunnianhimoinen. Minä aion saada tämän onnistumaan. Ettäs tiedätte.

Monday 4 October 2010

takki tyhjä

Lähetin juuri gradun tutkimussuunnitelman maailmalle, eikä mielessä tänään enää ole muuta kuin tämä:

"kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan
julkisivuduunarit ne Tallinnasta luodaan
hurahuhhahhei mistä halvimmalla saadaan
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-la

maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkkaan
jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan
hurahuhhahhei oikeistopopulistit
Halme, Halla-aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan"

paleface - helsinki shangri-la

hs.fi 4.10.2010

Raportti: Suomi ei osaa hyödyntää ulkomaalaistensa osaamista

Islamia solvannut hollantilaispoliitikko vaiti oikeudessa

Ruotsidemokraatit asettuivat hallituksen puolelle puheenjohtajavaalissa

Romanileiri sai jäädä Helsingin kantasatamaan

Friday 1 October 2010

nyt

Blogin nimi ei oikeastaan vastaa sen sisältöä kovin hyvin. Ei se vastaa enää graduaihettanikaan, vaikka aihe onkin vielä vähän selkiytymätön ja muuttuu joka viikko. "Rakkauden ammattilaiset" on termi, jota käytin proseminaarityössäni syksyllä 2005. Se on lainattu (tai muokattu, en muista enää edes, käytettiinkö kirjassa tuota termiä vai vain sen ideaa) Barbara Ehrenreichin ja Arlie Russell Hochschildin kirjasta Global women. Nannies, maids and sex workers in the new economy. Suomessa sanaparista tulee ensimmäisenä mieleen Juice; toisten mielestä rakkauden ammattilainen viittaa huoriin, toisten mielestä Jeesukseen. Proseminaariohjaajani Kalle Haatanen kielsi minua käyttämästä kyseistä termiä, kertoi huokaisseensa syvään avattuaan työni kansilehden ja luettuaan sisällysluettelon ja antoi työstä lopulta arvosanaksi vitosen. Olin aika ylpeä.

Itse olen viitannut rakkauden ammattilaisilla lastenhoitajiin, sairaanhoitajiin ja toisinaan myös niihin huoriin - kaikkiin, jotka tekevät rakkautta tai rakkaudenkaltaisia asioita työkseen, tarjoavat maksettua rakkautta. Näitä naisia (rakkauden ammattilaisissa on myös miehiä, he vain eivät ole olleet minun tutkimuskohteenani) olen tutkinut proseminaarityön jälkeen kandintutkielmassa ja kourallisessa muita esseitä, jotka olen kirjoittanut vuosina 2006 - 2009. Aioin kirjoittaa myös graduni heistä, erityisen kiinnostunut olen ollut Suomen kasvavasta filippiiniläisväestöstä.

Olisin halunnut käyttää gradun aineistona joitain tekstejä; artikkeleita, keskusteluja etc.. Filippiiniläisnaisista vain ei Suomessa puhuta. Ylipäänsä rakkauden ammattilaisista puhutaan aika vähän. Siksi aloin seurata, mitä Suomessa ylipäänsä puhutaan maahanmuutosta. Keskustelu osoittautui luulemaani vilkkaammaksi ja siksi avasin tämän sivun, tänne on ollut helppo kerätä kaikki vastaantulleet nettilinkit ja muut hajanaiset ajatukset. Niitä on tosin ollut vähemmin, mutta nyt kun olen tosissani aloittanut graduprojektin, mietin maahanmuuttoa aamusta iltaan. Kirjoitan niitä ajatuksia muistiin ihan paperillekin, mutta koen että tämäkin media voisi olla avuksi ajatusten jäsentämisessä. Joitain muutoksia olen silti ajatellut tehdä.

Koska sivun nimi ja sisältökään eivät välttämättä vastaa omaa projektiani enää ja koska en haluaisi esiintyä näillä perhosien alasivuilla ihan koko nimelläni (vaikka moni sen tietääkin), olen ajatellut perustaa gradulle ihan oman sivunsa. Aion siirtää kaiken tämän materiaalin sinne ja toivottavasti keksiä jotain uuttakin, haluaisin esim. linkittää kirjoittamiani artikkeleita suoraan sivulle. Nyt juuri minun pitäisi olla kirjoittamassa gradun tutkimussuunnitelmaa, joten askartelen tämän blogiasian kanssa sitten kun aikaa on vähän enemmän. Tällaista kuitenkin meinaan.

1.10.2010 hs.fi

HS-raati: Ääripäät hallitsevat keskustelua maahanmuutosta

Sunday 19 September 2010

sarkozyn harhautus

Pääsin sattumalta juttusille yhden Suomeen muuttaneen ranskalaispojan kanssa eilen illalla ja keskustelu kääntyi graduaiheeseeni. Poika hymähteli, kun kerroin että tutkin Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa ja tarjoutui itsekin koekaniiniksi. Olisin itsekin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempään siitä, millaista on tulla Suomeen toivottuna maahanmuuttajana (eurooppalainen, kielitaitoinen, kouluttautunut etc.), mutta koska oma työni tulee käsittelemään enemmän toisenlaisia muuttajaryhmiä, ajauduimme puhumaan Ranskan romanikahakoista, joista Suomenkin medioissa on viime päivinä kohistu aika tavalla. Ranskalaisen mukaan on tietysti hyvä, että hänen maanmiehensä puolustavat romanien oikeuksia ja että siirtolaisuuskysymykset ovat Ranskassa toki aina tärkeitä asioita, mutta todellisuudessa romanien asioista ovat oikeasti enemmän kiinnostuneita niin tavalliset Ranskan kansalaiset kuin ulkomaiset mediatkin, eivät niinkään ranskalaiset päättäjät. Hänen mielestään Sarkozy, jonka ystävät ja läheiset omistavat kaikki Ranskan suurimmat mediayhtiöt, pyörittää romaniuutisia sydämensä kyllyydestä jotta saisi rauhan omille toimilleen. Suomessakin puhuttiin jotain yleislakosta, jolla vastustettiin Ranskan eläkeuudistusta - jonka toteuttaminen sattuu olemaan yksi Sarkon agendan tärkeimmistä päämääristä. Tuosta lakkouutisesta huolimatta on helppo laskea, kummasta asiasta kansainvälisissä medioissa on kohistu enemmän: Ranskan-romaneista vai Sarkon eläkeuudistuksesta. Mediahäly ei ilmeisesti anna ollenkaan oikeaa kuvaa siitä, kumpi uutisoiduista asioista oikeasti on Ranskan valtiovallan ja kansalaisten kannalta suurempi ja merkittävämpi.

Suomessa ei vielä olla niin pitkällä, että maahanmuuttokysymyksillä piiloteltaisiin tärkeämpiä poliittisia asioita; pikemminkin pidetään kovaa hälyä maahanmuuton reunailmiöistä, jotta oikeasta asiasta ei tarvitsisi puhua. Sekin on kiinnostavaa, että Ranskan maahanmuuttokysymyksistä kirjoitetaan suomalaisissa medioissa niin paljon - silloinhan ei tarvitse puhua oman maan tilanteesta lainkaan.

muuta 19.9.2010

Lehdet: Turvapaikkaa hakeville lapsille jatkossa vain taskurahaa

Lehdet: Saksa aikoo palauttaa 10 000 romania Kosovoon

Ruotsalaisurheilijat vastustavat maahanmuuttokriitikkoja

hs.fi

Holmlund Ylelle: Kerjäläisistä on päästävä eroon!
iltasanomat.fi

Ilkka: Nuorten turvapaikanhakijoiden tukeen suunnitteilla iso leikkaus
yle.fi

wtf 19.9.2010

Ruotsalaispoliitikon hakaristihaavaa epäillään itse aiheutetuksi
hs.fi

Ruotsin poliisi: Vaaliehdokas viilsi hakaristin otsaansa itse

iltasanomat.fi

Poliisilääkäri: Vaaliehdokas viilsi itse otsaansa hakaristin
yle.fi

Thursday 2 September 2010

Saturday 21 August 2010

Thursday 17 June 2010

Thursday 10 June 2010

9.6.2010

Näin Suomi pysähtyisi ilman maahanmuuttajia

taloussanomat.fi

Laitan alle linkin uutiseen, joka ei oikeastaan liity maahanmuuttoon. Siinä ei mainita sanallakaan maahanmuuttoa, mutta minun mielessäni otsikko liittyi saman tien maahanmuuttoon - erityisesti sen vastustamiseen. Kertooko se enemmän minusta vai ko. puolueesta, en tiedä. Tämä on lähinnä muistutus minulle siitä, että helpottaisi, jos osaisi rajata aiheensa vähän tehokkaammin.

Lähes joka kymmenes äänestäisi perussuomalaisia

hs.fi

Thursday 27 May 2010

26.5.2010

Lakihanke ei estä kohuttujen isoäitien käännytystä
hs.fi

(onko joku muu sitä mieltä, että otsikossa kohu on sälytetty väärille niskoille?)

Vanhanen isoäitien käännytyksestä: Harmillista

Näin Vanhanen lopettaisi kerjäämisen


a) Maahanmuuton asiantuntija ja sydämellinen puolestapuhuja M. Vanhanen
b) Eikö ole surullista, ettei maan pääministeri pysty tekemään mitään muuta kuin harmittelemaan?

Saturday 22 May 2010

Friday 26 March 2010

isoäidit ja vähän höpinöitä

On helppo kuvitella, että saa jotain aikaan, kun postaa tänne näitä linkkejä. Varsinkin kun viime päivinä maahanmuuttoon liittyviä artikkeleita on ollut nettilehdissä miltei joka päivä, parhaina useimpia. Nyt kuohutaan sekä puolesta että vastaan. Hyvä, että ainakin puhutaan. Ja puhutaan siitä, saako puhua.

Oikeastaan en tietenkään tee paljon mitään muuta, kuin postaan linkit tänne "muistiin" ja lukaisen jutut pikaisesti läpi. Muutamana päivänä olen istunut auringonpaisteisessa puistossa lukemassa kirjaa Filippiineistä - olen oppinut mm. paljon Filippiinien maanviljelystä, vaikka se ei oikeastaan mitenkään minun graduuni liitykään. Yhtenä päivänä kulutin noin varttitunnin tuijotellen suurikokoista ritariperhosta, joka istahti kengänkärjelleni. Tehokasta.

Olen syyskuusta asti sanonut jokaiselle kysyjälle, että aion aloittaa gradun kirjoittamisen täällä Ranskassa. No, onhan tässä vielä neljä kuukautta aikaa. Ostin jo sen muistikirjankin, johon voisin alkaa tehdä muistiinpanoja. En tosin ole vielä uskaltanut kirjoittaa siihen sitä ensimmäistä taikasanaa: "gradu". Jotenkin kuvittelen mielessäni, että reilun puolen vuoden päästä työ on tehty ja maisteri-urakka paketissa, mutta se tietysti tarkoittaa sitä, että pitäisi tehdä jotain muutakin kuin haaveilla. Niin kuin vaikka istua alas ja kirjoittaa. Sen lisäksi, että Suomeen palattua täytyy suorittaa muutamat vielä rästissä olevat tentit pois alta sekä mennä kokopäivätöihin, että saa vuokran maksettua kun opintotukikin loppuu kolmen kuukauden päästä...

Jos olisin oikein aktiivinen, voisin koettaa hyödyntää tätä tilannetta vähän paremmin. Sitä, että minulla on nyt helppo pääsy ranskalaisiin maahanmuuttotietokantoihin, jotka ovat huomattavasti laajempia kuin suomalaiset. Se oli tarkoituksenikin - tai niin ainakin kirjoitin siihen vaihtohakemukseen. Monet ranskalaisista ja ulkomaalaisistakin opiskelukavereistani ovat myös maahanmuuttosuuntautuneita. Olen varma, että jos vain uskaltaisin kysyä, saisin varmasti lukea heidän lopputöitään tai ainakin kuulla, miten he teemaa lähestyvät.

Joskus voisi vain kuunnella ihan ketä tahansa. Kun kohtaa päivittäin kymmenistä eri maista tulleita ihmisiä, on varma että maahanmuuttokeskusteluun löytyisi monta erilaista äänt. Tänään syntymäpäiväjuhlissa ajauduin maahanmuuttokeskusteluun yhden israelilaisen ja yhden itävaltalaisen naapurin kanssa. Keskustelu lähti liikkeelle, kun israelilaispoika kysyi, että eikö teillä ole Suomessa elämä aika tylsää, kun teillä ei ole mitään sotiakaan eikä muita isoja ongelmia. Niin... Vastasin, että jos niitä ongelmia ei olisi, ei minun koko alaani olisi olemassakaan. Mittakaava on toki vähän eri ja ehkä se on joskus niin, että hyvinvoivissa maissa keksitään uusia ongelmia niiden selvitettyjen tilalle. Ehkä maahanmuuttokeskustelukin on siksi niin hankalaa.

Mutta kyllä kai tästä vielä edistytään:

Isoäitien käännytys keskeytetty

is.fi 25.3.2010

Isoäitien käännytystä viivytetään


hs.fi 25.3.2010

Wednesday 27 January 2010

hs.fi 27.1.2010

Thainaisille tietoa ja koulutusta heti maahantulon jälkeen.

c'est quoi la politique sociale?

"Hannu pyysi minua kuvittelemaan lakanan kokoista maalausta nuorten naisten sileistä sääristä, joita kulki säännöllisinä riveinä maailman ääriin asti.

Rupesin kuvittelemaan tällaista maalausta ja sainkin sääririvistön mieleeni. Sitä oli mukava kuvitella. Aloin oikein innostua. Minusta tuntui, että tajusin mitä Hannu ajoi takaa. Sanoin että onni tosiaan oli synkroniaa, sitä että loksahti elämään niin kuin luistelija jäällä liitävään kuvioon. Tällä yhdellä ainoalla kuvalla voisi ilmaista kaiken sen, mitä kirkko ja sosiaaliministeriö ja naistenlehdet olivat viime vuosina puhuneet lähimmäisten merkityksestä ja siitä turvaverkosta, jonka luja yhteisö yksilöille antoi."

Petri Tamminen - Mitä onni on

joskus on vaikeaa olla sosiaalipoliitikko (tai -demokraatti)

Mona Sahlinin luksuskäsilaukku nostatti kohun Ruotsissa.

Tuesday 26 January 2010

eläkkeistä hs.fi 26.1.2010

Tämä ei oikeastaan liity gradun aiheeseen, vaan toiseen yliopistoprojektiin, joka sattumien kautta julkaistiin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä viime vuonna.

Eläkeryhmä hieroi yömyöhään sopua eläkeiän myöhentämisestä.

Thursday 7 January 2010

ne tulee tänne ja vie meijän naiset ja rahat

– – Westerners increasingly fear “that they are now being invaded not by armies and tanks but by migrants who speak other languages, worship other gods, belong to other cultures, and, they fear, will take their jobs, occupy their land, live off the welfare system, and threaten their way of life”.

(Weiner 1995; Huntington 1996)

alku

Ostin joulukuussa hienon mustan muistikirjan, jonka ensimmäiselle sivulle minun on tarkoitus kirjoittaa maaginen sana ”gradu”. En ole siis vielä aloittanut, muistikirjan ostamiseenkin meni melkein kolme viikkoa, koska en millään löytänyt sopivaa. Sitä voisi jo kutsua tekosyyksi.

En ole tottunut pitämään mihinkään tiettyyn aiheeseen keskittyvää blogia, mutta nyt ajattelin kokeilla, jos tämä sähköinen (ja julkinen) gradupäiväkirja innostaisi ihan oikeasti tekemään jotain sen G-projektin suhteen.

En koskaan ajatellut, että minä olisin yksi niistä ihmisistä, joille gradu muodostuu elämää suuremmaksi projektiksi ja venyy vuosikausien mittaiseksi uurastamiseksi. Ei niin oikeastaan ole vieläkään käynyt, mutta tunnun pelkäävän jo koko urakan aloittamista niin paljon, että sellainen vaara selvästi on olemassa. Yritän tolkuttaa itselleni, että gradu on vain opinnäytetyö. Sen ei ole tarkoitus olla maailmaa mullistava, ei käänteentekevä eikä mahdoton. Huomaan silti kasaavani itselleni kohtuuttomia paineita ja odotuksia sen suhteen.

Kirjoitin proseminaarityöni syksyllä 2006 ja ehdin välillä tehdä siitäkin, reilun kymmenen sivun pituisesta esseestä, vuorenkorkuisen urakan. Työ onnistui kuitenkin hyvin, sain siitä parhaan mahdollisen arvosanan ja kipinän aiheeseen, johon gradunikin tulee liittymään. Proseminaarityön nimi oli Au pairin paikka maailmassa ja siinä kuvattiin au pairien työtä ja elämää kolmen eri ulottuvuuden leikkauspisteessä; au pairin työtä perheessä, au pairia historiallisen hoivatyöjatkumon osana ja au pairia suhteessa muihin kansainvälisesti liikkuviin hoivatyöläisiin. Tuota työtä valmistellessani ”löysin” kansainväliset naiset, globaalista etelästä pohjoiseen liikkuvat hoivatyöläiset ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Osallistuin kandiseminaariin keväällä 2007, mutta kansainvälisten tehtävien sivuaineopinnot veivät niin suuren osan ajastani, etten ehtinyt paneutua kandiprojektiin ja unohdin koko aiheen miltei vuodeksi. Vuodenvaihteessa 2007–2008 kirjoitettu kv-tehtävien lopputyöni liittyi kuitenkin samaan aihepiiriin (työn otsikko oli Global Mobility of Female Labour Force – the Special Case of Care Work Globalization). Keväällä 2008 päätin viimein tarttua kandiprojektiini uudelleen ja sainkin työn melkein valmiiksi. Käytin työn kielentarkastuksessa toukokuussa 2008 – ja seuraavan kerran avasin ko. tiedoston toukokuussa 2009, jolloin viimein siistin työn palautuskuntoon (ja siis ihan oikeasti palautinkin sen). Siinä vaiheessa työtä oli ohjannut ja arvostellut kolme eri opettajaa, enkä enää tiennyt, kenen neuvoja olisi pitänyt kuunnella ja noudattaa. Arvosanaksi Hoivan globalisoituminen ja naisten maailmanlaajuinen muuttoliike -otsikon alle runtatusta työstäni sain nelosen, johon olin inan tyytymätön, vaikken kuluneista kuukausista (vuosista) huolimatta ollutkaan kovin paljon eforttia työhön laittanut.

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että olen ehtinyt jo tässä vaiheessa tieteellistä uraani jumiutua täysin yhteen ainoaan aiheeseen; että graduprojektin paisumisen mahdollisuus kandintyön lailla on pelottavan todennäköistä ja että en päästä itseäni kovin helpolla enkä siis missään tapauksessa olisi tyytyväinen perusarvosana C:hen. Olen kaikkien näiden vuosienkin jälkeen erityisen innostunut aiheestani, joka tuntuu olevan kuin pohjaton sammio josta ammentaa aina lisää ja pikkuhiljaa olenkin alkanut haaveilla myös väitöskirjan tekemisestä aiheeseen liittyen… Syytä olisi tietysti hoitaa edes tämä gradu pois päiväjärjestyksestä ennen moisia haaveita, mutta niiden takia paineet onnistumisesta ja hyvän arvosanan saamisesta eivät ainakaan helpota.

Juuri nyt minun pitäisi olla kirjoittamassa 15-sivuista esseetä globaalien naisten identiteetistä ja osallistumisesta (tai lähinnä sen puutteesta) ranskaksi. Asuntolahuoneeni pöydällä ja lattialla ajelehtii kasoittain aiheeseen liittyviä ranskan- ja englanninkielisiä kirjoja (yksi suomenkielinenkin!) ja viimeksi eilen bongasin Ilta-Sanomien nettilehdestä jonkin suomalaiseen ”maahanmuuttokeskusteluun” liittyvän artikkelin. Ajattelen graduaihettani siis päivittäin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Välillä tuntuu, että aloittaminen on siksikin niin vaikeaa, että pääni on täynnä aiheeseen liittyvää informaatiota enkä enää tiedä, mikä siitä on tarpeeksi perustavanlaatuista ollakseen hyvä aloitus. Parasta olisi siis ehkä vain kaivaa se musta kirja esiin, kirjoittaa ensilehdelle se maaginen sana – ja aloittaa.